Päiväkirjamainen muistiinpanoni viitisen vuotta sitten: Polkaisin viikonlopun käyntiin. Näin pari pyöräilijää, jotka morjestivat komiasti. Havaitsin kaksi kissaa, joita ei fillaroija olisi voinut vähempää kiinnostaa. Kavahdin Majanojalla tien yli 38 asteen kulmassa (vrt. Volgan keulamerkki) 15 metrin loikalla seuraavaan metsään siirtynyttä peuraa. Kuuntelin hypnoottista Kraftwerkia. Nautiskelin (Loi)maankuulut munkkirinkiläkaffeet Pahkapirtillä. Ajoin kotiin enkä oikein jaksanut venytellä.
Saviseudulla tekemäni kesäkauden fillarilenkit ovat edelleen pitkälti samanhenkisiä, mutta lenkit ovat lyhentyneet ja vauhti hidastunut: kaahasin kyseisen historiaan jääneen 59 kilometrin reissun 28,1 km/h:n keskinopeudella sähkövoimatta. Ehkä kyseiset suureet ehtivät kuitenkin vielä vähäsen kohentua, koska tämä pyöräilykausi on alkukesän sohlokelien jne. tekosyiden vuoksi vasta alkanut.
Tämän viikon tiistaiaamuisella lenkillä oli sumuista, mihin sopi ihmetellä maailmaa keskiäkäisen näkökulmasta: Youtube-striimaajana tunnetuksi tullut niin sanotun sisällön tuottaja Ishowspeed vieraili maanantaina pääkaupungissamme ja aiheutti nuorisokakofoniaa. Asiasta raportoineen Helsingin Sanomien mukaan kyseessä oli tähti, joka suorassa lähetyksessään muun muassa maisteli limsaa, suklaata ja salmiakkia sekä ajoi miespuolisen ohikulkijan hiuksista osan pois. ”Hänen perässään juoksi valtava joukko ihailijoita, jotka yrittivät saada yhteiskuvan tähden kanssa. Tähti ihmetteli valtavaa ihmisjoukkoa ja totesi, ettei näe tällaista joka maassa”, HS kertoi. Erään merkittävän suomalaisen vähittäiskauppayrityksen edustaja kuvasi tyyppiä maailmanluokantähdeksi.
Hoksasin Saviseudun tasaisen tuttuja ja tuulisia aukeita ajellessa, että käsitykseni tähti-statukseen vaadittavista ominaisuuksista oli pahasti pielessä. Nopea googlaus vahvisti luokitteluni auttamattoman vanhanaikaiseksi: nykyään löytyy muun muassa sometähtiä ja tositelevisiotähtiä pilvin pimein. ”Tähti yllättää: juontaa muumipodcastia!”
No, mahtuu niitä tähtihetkiä sentään tavallisen saviseutulaisenkin elämään. Yksi niistä oli, kun otin akkukäyttöisen ruohonleikkurin käyttöön hiljattain. Vanha pärisevä ja savuttava polttomoottorivekotin sai lähteä, kun nykyaika saapui tontille. Akkuleikkuri on kevyt, suhteellisen hiljainen ja huollollisesti huoleton. Kapeahko leikkuuleveys ei haittaa, kun ajettavaakin on tänä kesänä entistä vähemmän. En ole nyrhinyt nurmikkoa lähes sisäsiistiksi puolielolliseksi läntiksi vaan ajellut vanhan talon puutarhaan lähinnä kulkuväyliä ja antanut lähes kaikkien kukkien kukkia: pörriäisille riittää puuhaa, kun maan uumenissa piilotelleita päivänkakkaroita, unikkoja, leinikkejä ja lemmikkejä on puskenut pintaan. Siimaleikkuria en edes omista.
Ihmisen ja miehenkin pitää mielestäni käydä saunassa aina kun voi ja altistaa nahkansa myös yleisille löylyille. Tähän kesään on mahtunut jo kaksi saunallista ennen kokematonta tähtihetkeä: tallinnalainen vuonna 1928 valmistunut Kalma Saun oli onnekseni auki juhannusaattona. Juhannusta edeltäneenä viikonloppuna löimme löylyä keskellä Turun kauppatoria, jonne pystytetyssä kausisaunassa muuten oli Loimaalla valmistettu kiuas. Suosittelen molempia.
Sampsa Hakala