JÄÄKIEKKO Rocketsin kolmepäiväinen maalivahtileiri järjestettiin tällä viikolla yhdeksättä kertaa. Mukana oli ennätysmäärä (18) nuoria maalivahteja.
– Näillä resursseilla tämä on ihan maksimimäärä mitä voi ottaa. Yläraja on ollut 15, mutta nyt muutama useana vuonna mukana ollut maalivahti oli vähän myöhässä ilmoittautumisen kanssa, enkä heille voinut sanoa, ettei pääse, leirivastaava Atte Vali kommentoi.
Suuri maalivahtimäärä luo Valin mukaan sen ongelman, että jäätoimintaa on vaikeampi pitää riittävän aktiivisena. Ylimääräinen seisoskelu ei palvele leirin tarkoitusta. Tiistai-illan jääharjoitusten perusteella aktiivisuustavoitteessa myös onnistuttiin, sillä liikettä jäällä riitti.
– Tekemisen pitää olla tehokasta ja sen pitää myös näkyä katsomossa oleville vanhemmille, jotka leirin kuitenkin ovat maksaneet.
Leirin pääpaino oli liikkumisessa ja sijoittumisessa (pelinlukua unohtamatta); eli ominaisuuksiin, jotka erityisesti korostuvat lajin nopeuden kasvaessa.
– Meidän pitää pysyä kehityksessä mukana muihin maihin verrattuna. Tämä leiri on hyvä tapa vähän kerrata perusjuttuja ja saada jääkausi kunnolla käyntiin. Toimii itsellenikin aina hyvänä herätyksenä.
Maalivahtia hyvin usein kuvaillaan yksilöksi joukkuelajin sisällä. Vaikkei asia aivan noin yksinkertainen olekaan, niin silti jokainen maalivahti pitää Valin mukaan nähdä yksilönä. Jos samoja juttuja yrittää ajaa sisään jokaisen kohdalla, niin hommasta ei tule mitään.
– Pääosa työstähän tehdään kauden aikana seurajoukkueissa. Monet ovat osallistuneet leirille useana vuonna. On hienoa seurata heidän kehittymistään.
Ikähaitari leirillä oli varsin iso, sillä nuorin osallistuja oli kahdeksanvuotias ja vanhin täyttänyt jo 18. Osallistujat jaettiin harjoituksissa ryhmiin ikä ja taitotaso huomioiden, ja Valin mukaan tällä kertaa ryhmäjako onnistui täydellisesti.
Ohjelma noudatti edellisten leirien linjaa. Maanantaista keskiviikkoon kestäneellä leirillä aamujäät harjoiteltiin ilman kiekkoa ja iltapäivällä käsiteltyjä juttuja päästiin treenaamaan laukojien kanssa.
– Aika samanlainen leiri kuin ennenkin, eli ihan yhtä hyvä. Itse olin aikamoinen raakile aikanaan ensimmäisellä leirillä, niin mukava huomata, että täältä saa nyt irti ihan erilaisia juttuja kuin silloin, jokaisella Rocketsin mv-leirillä mukana ollut Julius Alaranta kertoi.
– Aivan erilaista kuin kaksi vuotta sitten. Tai se mikä on muuttunut, on omat taidot, Matias Heinonen kuvaili.
Valmennuksessa Valin apuna olivat viime vuosilta tutut kasvot Joona Nurmikko, Topi Salokannas ja Mio Eloranta sekä uutena apurina Eemeli Hakala. Maanantaina vierailevana ”koutsina” oli viime kaudet mestiksessä pelannut Eetu Nieminen ja tiistaina viimevuotiseen tapaan TPS:n liigajoukkueen Noa Vali .
– Hauskaa tulla taas päiväksi ohjaamaan ja juttelemaan todella innokkaiden nuorten kanssa. Heille on kiva kertoa omaa näkökulmaa ja jakaa kokemuksia. Näitäkin vahteja saatetaan nähdä vielä vaikka millä sarjatasolla, Noa Vali kommentoi.
Viime kausi TPS:n parikymppisellä vahdilla oli monisyinen. Alkukaudesta peliaikaa ei tullut riittävästi ja myös nuorten MM-kisojen varamaalivahdin paikka toi pitkän jakson ilman pelejä.
– Oma taso ja vire löytyi onneksi treenien kautta. MM-kisojen jälkeen Tepsissä oli käytännössä tulos tai ulos -tilanne itselleni. Eli ykkösvahdin paikka oli tarjolla, ota tai jätä -periaatteella. Minä sitten otin.
Palloseuran kausi päättyi jo pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella SaiPaa vastaan. Menestys ei kuitenkaan jäänyt kiinni maalivahtien suorituksista. Vali pelasi neljä ottelua viidestä, päästi 1.91 maalia ottelua kohden ja torjui 93,3 prosentin tarkkuudella.
– Kausi jätti nälkää ja kasvatti varmasti. Playoffeissa taso vasta mitataan ja siellä pystyin olemaan parhaimmillani. Ja olihan siinä tosi varma olo pelata, kun kaikki luottivat minuun ja sai vastuuta.
Luottoa ja vastuuta kaivannee jokainen leirin nuorista osallistujista. Myös pettymyksien oikeanlainen käsittely on jääkiekkomaalivahdille erityisen tärkeää. Noa Valin kokemuksista parin viime kauden ajalta voi jokainen leiriläinen ammentaa jo tulevalla kiekkokaudella.