LOIMAAN SEUTU Traficom suunnittelee muutoksia valokuiturakentamisen ehtoihin.
Valokuiturakentamista koskee määräys johtojen ja rakenteiden sijoittamisesta maantien tiealueelle. Määräystä ollaan päivittämässä esimerkiksi rakenteiden, rakennelmien ja laitteiden sijoituspaikkoja koskevien rajoitusten osalta.
Edellinen määräys on vuodelta 2018. Määräyshankepäätös muutostöistä tehtiin jo lokakuussa 2023, ja määräysluonnoksesta otettiin vastaan lausuntoja keväällä.
Määräyksen tavoitteena on muun muassa huomioida tienpidon ja liikenneturvallisuuden erityistarpeet sekä selkeyttää rakenteiden, rakennelmien ja laitteiden sijoittamista tiealueelle, kuten määräyksen taustassa perustellaan.
– Tavoitteena on määritellä, mitä ja miten voidaan sijoittaa tiealueelle niin, että se on turvallista eikä haittaa liikennettä. Samalla tuetaan digitalisoituvaa yhteiskuntaa, Traficomin erityisasiantuntija Ossi Kortiainen selventää.
Uusi määräysluonnos mahdollistaisi runkoverkon sijoittamisen moottoriteiden tiealueelle. Aiemman, vuoden 2018 määräyksen mukaan se ei ole sallittua.
– Tällä mahdollistetaan laitteiden sijoittelu tiealueelle niin, että se tukee uudempaa viestintäteknologiaa, Kortiainen kuvailee.
Hän mainitsee yhdeksi esimerkiksi automaattiajamisen. Vaikka automaattiajamista ei vielä näy Suomen teillä, suunnitelmia ja määräyksiä tehdessä katsotaan Kortiaisen mukaan pitkälle tulevaisuuteen.
– Moottoritiestön osalta ajatus on sellainen, että siellä ei tarvitsisi tehdä töitä montaa kertaa, vaan haetaan pidemmän ajan näkökulmaa.
Määräysluonnoksessa myös tiestön luokittelua on uudistettu. Aiemmin tiet luokiteltiin loiva- ja jyrkkäluiskaisiin teihin, kun nyt ehdotetussa määräyksessä ne on luokiteltu tieluokkien ja liikennemäärien mukaan.
Tien luokittelu määrittelee ehdotuksessa sen, millaisia vaatimuksia kaapeleiden sijoittamiselle annetaan. Kaapeleiden tulisi sijaita tarpeeksi kaukana sekä tiealueesta että ojan pohjasta ja tarpeeksi syvällä maassa.
Mikäli kaapelia ei ole mahdollista kaivaa tarpeeksi kauas tai tarpeeksi syvälle, se tulisi suojata riittävän hyvin konekaivuun kestävällä rakenteella.
Ehdotettu sääntely koskee rakentamista moottori- ja moottoriliikenneteillä, valta- ja kantateillä sekä seutu- ja yhdysteillä. Tällaiset tiet ovat tyypillisesti Ely-keskuksen hallinnoimia, minkä takia ehtojen tiukentumisen on pelätty vaikuttavan valokuituverkon laajentamiseen etenkin haja-asutusalueilla ja maaseudulla.
Loimaalla valokuituverkkoa tarjoaa muun muassa Lounea. Yritys on seurannut valmisteilla olevaa määräystä.
– Käytännössä kaapelin sijoittelussa Ely-tien varressa on ollut tähän mennessä joustomahdollisuus, Lounean verkkojohtaja Pasi Arvola kertoo.
Arvolan mukaan uusi määräys voisi kallistuttaa valokuiturakentamista ja vaikeuttaa siten valokuidun rakentamista syrjäseuduille.
– Määräys tällaisenaan saattaa pahimmillaan estää nopeiden yhteyksien rakentamisen taajaman ulkopuolelle. Rakentamista tulisi kuitenkin edistää, ei milloinkaan hankaloittaa, Arvola sanoo.
Esimerkiksi kantatien suuntaisesti rakennettaessa kaapeli tulisi määräysluonnoksen mukaan asentaa vähintään 70 sentin syvyyteen vähintään kolmen metrin vaakasuuntaiselle etäisyydelle sisäluiskan yläreunasta tai tien ulkoluiskalle, jotta suojaavaa rakennetta ei tarvita.
– Meillä kaapelit asennetaan aina lähtökohtaisesti 70 sentin syvyyteen. Nyt ollaan kuitenkin määrittelemässä hyvin tarkkaan, mihin kaapelin saa sijoittaa, Arvola kertoo.
Sekä kaapelin suojaus että ylimääräinen kaivaminen teettävät töitä ja nostavat kustannuksia.
– Saattaa olla kohde, jossa kaapelin sijoittamisessa määräysten mukaan ei ole mitään ongelmaa, ja toisessa ääripäässä saattaa olla kohde, jossa kaapelin sijoittaminen vaatimusten mukaan on esteellistä koko matkalla, Arvola havainnollistaa.
Loimaalla tilanne on taajama-alueilla hyvä, sillä verkkoa on rakennettu jo laajasti. Haja-asutusalueillakin valokuitua on jonkin verran tarjolla.
– Loimaalla maaperä on melko savinen, eikä se ole erityisen kallioinen tai kivinen. Pääsääntöisesti siis hyvää maaperää verkon rakentamiselle, Arvola arvioi.
Traficomin Kortiainen painottaa, että prosessi on vielä kesken. Seuraavana askeleena on määräysluonnoksesta annettujen lausuntojen tarkka läpikäynti. Suunnitelmissa on myös sidosryhmätilaisuuden järjestäminen tulevana syksynä.
– Palautetta on tullut laidasta laitaan, ja ne pitää lukea tarkasti läpi jo siksikin, että selviää, koskeeko palaute vanhaa vuoden 2018 määräystä vai uutta määräysluonnosta. Kustannusnäkökulma on tuotu vahvasti ilmi näissä lausunnoissa, ja se pyritään huomioimaan mahdollisuuksien mukaan, Kortiainen kertoo.
Hän kuitenkin korostaa, että ennen kaikkea uuden määräyksen valmistelussa tulee muistaa liikenneturvallisuuden takaaminen.
– Laki sen määrittää, että turvallisuushaitan minimointi on tärkein tehtävämme, jota määräyksillä toteutetaan. Siitä ei voida tinkiä.