Loma ja kiire tuntuvat olevan kovin tuttu sanapari. Kuukausikaupalla odotetaan hengähdyshetkeä – johon kuitenkin salakavalasti asetellaan kaikki sellainen, mitä normiarjessa ei ”ehdi” tekemään.
Sitten onkin ihan sama, onko lomaa viikko, kolme vai viisi – se mennään lähes minuuttiaikataululla.
Itsellänikin oli tämän lomaviikon täyttymisen kanssa vakavia uhkakuvia ilmoilla. Kalenteriin oli yllättäen ja pyytämättä pelmahtanut jopa merkintöjä, joiden en totuuden nimissä edes haaveillut toteutuvan. Näiden joukossa toki oli jotain kuntoiluun ja siivoamiseen liittyviä pakkotoimiakin.
Aloitin tämän kolumnin kirjoittamisen lomaviikkoa edeltävänä sunnuntaina otsikolla ”täyttyi se kuitenkin”. En päässyt paljoa otsikkoa pidemmälle pohdinnoissani, kunnes ajatus kiireisestä viikosta alkoi harmittamaan ja jätin sen muhimaan.
Mielessäni kaipasin spontaania retkeä esimerkiksi kuntoportaille, josta tärisevin jaloin palatessani voisin vaikka törmätä ponin kokoista koiraansa ulkoiluttavaan ystävääni, jonka seurassa voisin sitten saunoa pari päivää ilman kiirettä. Asiat eivät tunnu yhtä kivoilta, jos niitä ennalta suunnittelee.
Rikoin toki alkukesästä tekemääni lomasääntöä jättäessäni tekstin pöydälle, sillä nyt kirjoittaessani on torstai ja sääntönä oli, ettei lomalla tehdä töitä. Tähän sopisi joku voimasana, mutta koitan kiusata kiroiluani odottavaa bingoväkeä.
Ilokseni voin kuitenkin näin töihinpaluun kynnyksellä todeta, että pääosin sain kalenterini tyhjäksi.
Pari kesäteatteriretkeä siellä oli sovittuna, joita sentään en alkanut perumaan, mutta muuten olen lomaillut ihan huolella. Ponin kokoiseen koiraan en tosin ole törmännyt, eli koiran omistajalle vinkki: vastaan saunakutsuun myöntävästi.
Ehkä jonkun korvaan Farming simulatorin pelaaminen ja telkkarin katsominen kuulostaa perin tylsältä. Veikkaan, että silloin vika on kuulijan korvissa.
Vaikka moni suunnitelma jäikin väliin ihan likviditeettiongelmien vuoksi, niin täysin rauhallinen lomanvietto ei haittaa sitten yhtään. Jatkossa taidan ottaa ihan tavaksi.
Ihanaa, kun on aikaa katsella nuorten EM-kisoja, touhuta kaiken maailman parisuhdejuttuja, leikata nurmikkoa, saatella omat lapset uusiin kouluhaasteisiin ja odottaa kaverilta saunakutsua. Tai tuo viimeinen tuli ehkä mieleen vasta tässä kirjoittaessa.
Toisaalta noihin mulla on aina ennenkin ollut aikaa, eli ehkä arkikin on ollut jossain määrin mieleistä.
Nyt kun tämän sain tässä iltakahvia odotellessani/juodessani kirjoitettua, niin tuli vahva tunne siitä, että olen ihan tämmöisen samanlaisen tekstin kirjoittanut aikaisemminkin.
Periaatteessa voisin nopeastikin tehdä toisteisuustarkistuksen, mutta nyt en taida jaksaa. Näin lomalla tehtyjen töiden (tai loman yleensäkään) mittarina ei ehkä tarvitse olla jonkun huolellinen tekeminen, vaan tunne, ettei jotain tarvitse tehdä.