LOIMAA Karjalainen henki oli Loimaalla tavallista voimakkaampi, kun Kurkijokelaisten 77. pitäjäjuhliin kokoontui kurkijokelaisia, heidän jälkipolviaan ja asiasta muuten kiinnostuneita.
Sunnuntai alkoi karjalaisella kansanmessulla ja jatkui perinteisellä päiväjuhlalla, kun taas lauantain kesäinen iltapäivä Kurkijoki-museolla tarjosi juttuseuraa, kahvittelua ja työnäytöksiä. Kuukankujalla pääsi seuraamaan muun muassa vastojen vääntämistä, sabluunamaalausta ja tuohitöiden tekoa.
– Itse aion mennä katsomaan ainakin kattotiilien valmistusta, kun en ole koskaan sitä nähnyt, Kurkijokelainen-lehden päätoimittaja Teija Eloranta kertoi.
Hän ihasteli lämmintä tunnelmaa, iloisia kohtaamisia ja ihmisten aitoa halua tavata toisiaan.
– Olisi hienoa, jos myös nuoremmat tulisivat katsomaan ja kiinnostuisivat sukujuuristaan. Se on se, mitä kaikki pitäjäyhdistykset haluavat.
Lauantain kesähetki järjestettiin kolmatta kertaa, ja se on korvannut aiemmin pidetyt tanssilliset iltamat, joissa väkimäärä alkoi hiipua.
Kurkijoki-säätiön puheenjohtaja Pekka Ahokas kertoi, että tilalle toivottiin jotain rennompaa, jotta on enemmän aikaa muistella ja haastella.
TUTTUJEN tapaaminen toi paikalle ruskolaisen, Kurkijoella syntyneen Mauri Poskiparran, joka on kertonut naapureilleen Liisa ja Pekka Salmiselle niin paljon juttuja Karjalasta, että nämäkin tahtoivat mukaan tapahtumaan.
– Oli kiva tulla, kun kaikki tervehtivät. Kaikki tarjolla oleva kiinnostaa, Liisa Salminen sanoi.
Poskiparta harmitteli, että monet vanhat kaverit ovat jo muilla mailla eikä hän oikein tunne nuoria. Menneisiin oli kuitenkin mukava palata, ja muistoja on kertynyt myös 13 kotiseuturetkeltä.
– Kerran menin hiihtäenkin, hän nauroi ja tarkensi, että koska reissulla oli mukana sukset, hän kävi sivakoiden katsomassa lapsuuden pahasti metsittyneitä kotinurkkia.
Sukujuuret näkyvät Poskiparran arjessa yhä: hän tekee vastoja ja laittaa juhannuskoivut, noukkii marjat ja sienet, karjalanpaistikin luonnistuu.
– Piiraita en tee, mutta niitä valmistaa edelleen 96-vuotias siskoni Alastarolla.
Kahvion piirakat ja kahvi houkuttelivat melliläläiset Kaarina ja Raimo Sikiön istuskelemaan. Kurkijokelaista sukua olevalle Raimolle pitäjäjuhlat on pitkäaikainen perinne.
– Niin kauan on käyty kuin muistan. Ensin vanhemmat toivat ja kun olen itse päässyt, olen tullut aina.
MARTTI REPOA eivät hälinä tai katsojat haitanneet, kun hän näytti, kuinka syntyy kurkijokelainen piiska.
Tammesta tai pihlajasta ja naudannahasta valmistettavat piiskat olivat hevosmiesten väline, jota käytettiin lähinnä siitä tulevan pamahtavan äänen takia. Aikoinaan piiskoja myytiin markkinoilla pitkin maata, ja myös Repo on tehnyt niitä myyntiin. Hän on saanut oppinsa Arvi Heinoselta, ja nyt oppilaana on ollut Taina Suvila.
– Loimaallakin piiska löytyy melkein jokaisesta kurkijokelaisesta talosta, Repo arvioi.
Käsityötaitojaan esitteli myös Tuula Mielonen, joka kehräsi nokkosesta. Hän opetteli kehräämisen 20 vuotta sitten jäätyään leskeksi, kehrääminen oli tavallaan pitkäaikainen unelma.
– Äitilläkin oli rukki, mutta kun meitä oli kahreksan kakaraa, niin ei sillä saanut harjoitella, Mielonen kertoi hymyillen.
