Näillä sanoilla Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen avasi Mellilän kirkon 200-vuotisjuhlamessun. Sunnuntaiaamuna kirkon penkit olivat lähes täynnä, sillä seurakuntalaisia oli kokoontunut piispanmessuun sankoin joukoin.
Alkusysäys kirkon rakentamiseen tuli Turun tuomiokapitulilta 1800-luvun alussa, kun määrättiin, että Mellilässä tulisi järjestää kirkonmenot joka neljäs sunnuntai.
Lupa rakentamiseen saatiin vuonna 1815, ja monien vaiheiden jälkeen rakentaminen aloitettiin 1824. Kirkko valmistui seuraavana vuonna 1825 rakennusmestari torppari Saarikon rakennuttamana.
Vuosikymmenten ja nyt jo vuosisatojen aikana kirkon seinät ja Edvin Lydenin maalaama alttaritaulu ovat nähneet paljon paikallista elämää.
– Muistamme tämän kirkon rakentajia ja edellisten sukupolvien työtä. He ovat jättäneet tämän kirkon meille perinnöksi ja tehtäväksi. Meidän jälkeemme tulevat uudet sukupolvet, piispa kuvaili jatkumoa.
Saarnassaan piispa Leppänen kehotti seurakuntalaisia olemaan kiitollisia kotikirkostaan.
– Tänään me kiitämme tästä kauniista kirkosta ja iloitsemme sen tuomasta turvasta ja suojasta. Kaksisataa vuotta on pitkä aika. Siihen mahtuu monenlaisia historian vaiheita, sukujen elämää, sukupolvien vaihtumista, monta ihmisen elämää iloineen ja suruineen, monenlaisia pelkoja ja toiveita.
Messun jälkeen juhlallisuuksia jatkettiin Asemanseudun koululla keittolounaan sekä yhteislaulun, puheiden ja kahvittelun parissa. Juhlamessua ja juhlaa varten oli nähty paljon vaivaa, ja mukana järjestelyissä ja jumalanpalvelustehtävissä olivat seurakunnan työntekijöiden lisäksi toimintaryhmän jäsenet ja partiolaisia Mellilän Menninkäisistä.
– Ollaan järjestetty paljon kokoontumisia ja talkoita näiden juhlien eteen. Onneksi tänään on sopiva ilma, ja paikalle näyttää tulleen paljon väkeä, Anja Kuusela Mellilän kirkkoalueen toimintaryhmästä kertoi.
Juhlimaan oltiin tultu läheltä ja kaukaa. Kuuselan ystävä Yrjö Tanila oli tullut paikalle Pälkäneeltä asti katsomaan 200-vuotiasta kirkkoa.
– Kaunis kirkko, Tanila myönsi kirkonpenkissä istuessaan.
Monella paikalla olleella oli kirkosta henkilökohtaisia muistoja. Anja Kuuselalle Mellilän kirkko on sekä oma että vanhimpien lasten vihkikirkko.
– Kaksi vanhinta lastani ovat tainneet päästä ripillekin täällä. Kyllä voisi sanoa, että tämä on meidän perhekirkkomme, vaikken itse olekaan alun perin Mellilästä kotoisin, Kuusela sanoi.
Mirja Mäki ja Irma Raitanen kertoivat, että Mellilän kirkkomaalle on haudattu monta perheenjäsentä ja tuttua, vanhemmat ja sisaruksia. Vastaavasti kirkossa on vietetty myös iloisia hetkiä.
– Rippikoulusta on hyviä muistoja, ja olen senkin jälkeen käynyt täällä rippikoululaisten tapaamisissa. Siitä alkaa olla kohta 60 vuotta, kun olen päässyt ripille täällä, Mäki muisteli.
Mäki ja Raitanen kehuivat juhlavuoden kunniaksi pidettyä piispanmessua.
– Ihmisiä oli paljon liikkeellä. Oikein hyvä, hyvin järjestetty. Lämminhenkinen ja antoisa, kaksikko kuvaili juhlamessua.
