Suomalainen nuoriso on saanut koulun alkaessa ottaa etäisyyttä älypuhelimiinsa. Liberaaleimmat ovat todenneet kännykkäkiellon loukkaavan yksilönvapautta, mutta ehkeivät lapset ja nuoret voi vielä kaikesta päättää vapaasti niin,että se on oikeasti heidän sekä yhteisön hyväksi.
Psykologian emeritusprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen on nostanut esille sen, että lapsille on laitettava rajat, koska ne opettavat lasta hahmottamaan maailmaa ja kehittymään tasapainoiseksi kansalaiseksi. Lisäksi liika vapaus tuo liian isoa vastuuta asioista. Voi olla mahdotonta sekä mieltä sekoittavaa kantaa vastuuta monesta arkisesta päätöksestä vielä pienenä tai vähän isompana ihmisenalkuna. Siksi on tärkeää, että joku muu rajoittaa riippuvuutta aiheuttavaa puhelimen käyttöä tai määrää nukkumaanmenoajat.
Kielto on aiheuttanut monenlaista mielipidettä, ja vaikka koenkin itseni suhteellisen liberaaliksi, mielestäni on parempi osata elää pidempiä hetkiä pitkin päivää ilman tekoälyllä varustettuja laitteita. Yksinkertaistettuna älypuhelin voi olla hyvä renki, mutta huono isäntä.
En tiedä millaista on olla opettajana töissä, koska siitä minulla ei ole kokemusta. Mutta varmasti on kivempaa opettaa luokkaa, jossa keskittymiskyky mahdollisesti paranee ja levottomuus vähenee, koska sitä puhelinta ei voi tarkastella toistamiseen. Ainakin muualla maailmassa oppimistulokset ovat parantuneet sen jälkeen, kun oppilaiden omien älypuhelimien käyttö kiellettiin kouluissa.
Monesti tuntuu, että me aikuiset tarvitsemme myös terveitä rajoja, eikä olisi ollenkaan hassumpi idea, että meitä yhä useammin kehotettaisiin jättämään kännykkämme jonnekin parkkiin odottamaan meitä. Itse kun olen hoitanut välillä sukulaislasta, niin vuorotellen olemme kieltäneet toisiamme koskemasta turhaan siihen älypuhelimeen viettäessämme yhteistä aikaa.
Vaikka katse tapittuu helposti ruutuun, kuitenkin yksi ihmisyydelle tärkeä asia on oikea läsnäolo. Älylaitteiden myötä virtuaaliset kaverit ovat osittain nykypäivää. Tekoälyn kanssa keskusteleminen bottien avulla voi olla joskus mielenkiintoista esimerkiksi kieliä opetellessa, mutta siitä puuttuu inhimillisyys eikä kone pysty tarjoamaan koskaan samaa lämpöä kaikkine epätäydellisine rösöisyyksineen kuin toinen ihminen.
Tekoäly voi olla jopa liian täydellinen ja mairitteleva juttelukumppani, joka vastaa puolestasi kaikkeen äärimmäisen fiksusti, mutta siihenkään informaatioon ei voi kokonaan luottaa. Aivan pahimmissa tapauksissa tekoäly on kannustanut ihmisiä jopa itsemurhaan, kuten viime aikoina uutisissa on ollut esillä.
Samalla tavalla soisi tulevan jotain sääntöjä joidenkin aikuisten riehumiselle sosiaalisen median kanavilla. Siellä voi sanoa mitä sattuu, ja katkeruus ainakin on se, mitä sieltä voi hyvinkin helposti havaita. Todella moni ihmettelee, miten edes sellainen henkinen väkivalta on mahdollista, ja sellaisestakin toksisuudesta olisi kaikkien hyvä pitää taukoa.