Lukija oli saanut kammon. Hän totesi, ettei tykkää enää vastata puhelimeen, tuntemattomiin numeroihin ainakaan. Ties kuka tai mikä siellä yrittää uskotella vaikka mitä ja siinä sivussa päästä käsiksi hänen tietoihinsa ja pennosiinsa.
Digihuijauksiin perehtynyt asiantuntija ( LL 16.9.) totesi samaa, mitä poliisi taannoin: huijausten takana on järjestäytynyt, kansainvälinen rikollisuus.
Rikolliset menevät sinne, missä ihmisetkin ovat, ja kun liikumme yhä enemmän verkossa ja myös hoidamme valtaosan asioistamme siellä, niin apajat ovat valtavat. Rikoshyötynä digihuijauksista saatujen varojen määrästäkin se näkyy: kun vuonna 2022 se oli 46,5 miljoonaa, vuonna 2023 se oli jo 77 miljoonaa ( LL 14.3.2024) – viime vuonna jo sata miljoonaa, josta kateisiin jäi yli 60 miljoonaa euroa.
Ihmisiä ei kuitenkaan pidä pelotella väittämällä, että huijaustavoista olisi mahdotonta pysyä kärryillä.
Suojautuminen vaatii muutamien nyrkkisääntöjen muistamista ja tietenkin tarkkaavaisuutta. Toivottavaa olisi, että paljastuneista vilppimuodoista myös kerrottaisiin avoimesti, jotta niitä osataan varoa.
Ja muuten, huijatuksi tulemista ei siis tarvitse hävetä. Huijaaminen on petos ja petos on rikos. Huijattu on petoksen, siis rikoksen uhri.
P.S. Rehelliselläkin asialla olevia soittajia on. Myyminen ei ole rikos, mutta väärä tapa tehdä sitä voi olla. Kuluttajaliiton asiantuntijan mukaan on hyvä muistaa, että on ok lyödä huijarille luuri korvaan, mutta aidot puhelinmyyjät ovat eri asia – he tekevät työtään.