Se, joka on syntynyt kuuskytluvulla. Se, joka on kokenut seitkytluvun radikalismin. Se, joka sai riemastua kasikytluvun nousukaudessa. Se, joka kuplan puhkaistua jäi laman jalkoihin. Se, joka toipui Nokian myötä. Se, joka perusti perheen 1990-luvulla. Se, jonka lapset todennäköisesti saavat vähemmän lapsia.
Sehän on nykyajan työelämän keski-ikäinen. Olen oppinut sähköpostin ja internetin vuonna 1995 aloittaessani opetustyön Loimaan kauppiksella. Olin hyvin työorientoitunut äiti. Tyttäreni kommentoi alakouluikäisenä, että hän luuli miesten matkustavan työasioissa. Meillä äiti. ”Kai se on Finnairin lento?” kysyi tytär.
Toivottavasti asenne on muuttunut 30 vuoden aikana. Katson poliitikkoja ja päättäjiä ihmisinä mielipiteineen ja asenteineen näkemättä sukupuolta tai sukupuolista suuntautumista.
Nyt kuuskymppisenä koen olevani vapaa, riippumaton ja itse hyvin pärjäävä nainen. On saatu jotain aikaan naisten itsemääräämisoikeudessa, joka tavallaan helpottaa myös miesten oloa, koska voidaan jakaa vastuuta sekä taloudellisissa että sosiaalisessa mielessä.
Miten mentiin ennen, noin sata vuotta sitten? Olen tutkinut asiaa toimiessani Loimaa-Seuran Saviseudun Joulu -julkaisun päätoimittajana nyt viidentenä vuonna. Isoäitini nuoruudessa oli yhteisöllisyyttä, autettiin naapuria, kokoonnuttiin kirkonmäelle. Ihmiset auttoivat toisiaan ja tietysti oli köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Ihmiset nauttivat luonnosta ja elanto saatiin mistä pystyi.
Nykyajan kuuskymppinen toimii aktiivisesti yhteiskunnassa, osaa tietotekniikan kaikki mitä tarvii, on yleensä terve, harrastaa urheilua, lukee, seuraa uutisia, on sosiaalinen yhteisössään, tekee töitä, rakastaa puolisoaan ja lapsiaan, on lapsenlapsia, on hyvin toimeentuleva, maksanut asuntonsa, saa lomailla, tykkää olosuhteistaan ja jos muistaa, nauttii luonnosta.
Kun minun lapsenlapseni (tällä hetkellä kaksi) saisivat lukea tätä, mitä he ajattelisivat? Aino-Maama on maalannut ihannekuvia, joiden on mahdoton toteutua. Me kuuskymppiset olemme kokeneet noususuhdannetta, lamaa, ja taas nousua, mutta se ei ole mitään verrattuna vanhempiemme sotakokemuksiin ja nykyiseen epävarmuuteen. Olemme kai hyväosaisia.
Olemmeko kuuskymppiset aika ihania? Jos katsoo vaikka vanhoja suomalaisia elokuvia, kuuskymppinen hampaaton isoisä pössyttää piippua ja ryppyinen vaimo paahtaa hellan ääressä. Nykyinen kuuskymppinen on hyväntuoksuinen, sileäkasvoinen, hyvinvoiva, matkusteleva ja kuntosalia harrastava aktiivinen yhteiskunnan jäsen, ei mikään huollettava, vaan huolehtija.
Kuulumme X-sukupolven pessimismiin, mutta seuraava Y-sukupolvi ei taida olla sen kummempi tulevaisuuden uskoon nähden. Z-sukupolvi kokee ympäristöahdistusta.
Jos joku keksisi keinon palata 1960-luvulle, haluaisimmeko? Emme. Tykkäämme pesukoneista, sähköautoista, internetistä ja pikaruoista.
Aino Suominen
kuuskymppinen