Hurrikaanin taustalla häärii tehokas vapaaehtoisten joukko

0
Kymmenvuotiaat serkukset Tuomas Mäkelä ja Miska Käär nostattivat tunnelmaa paukuttamalla rumpuja Hurrikaanien pelatessa Oulun Ettaa vastaan. Kuva: Sari Holappa

Loimaan liikuntahalli
Sari Holappa
Kun katsoja istahtaa nakkimukinsa kanssa Loimaan liikuntahallin penkkiin katsomaan illan lentopallo-ottelua, hän tuskin tulee ajatelleeksi, mikä valtava määrä työtunteja kaiken eteen on sitä ennen tehty. Hurrikaanien toiminnanjohtaja Anssi Rämö laskee pikaisesti työtunteja kertyvän helposti jopa 500.
– Tässä on niin hirveästi kaikenlaista. Esimerkiksi jo pelkkä mainonta vie todella paljon aikaa, Rämö toteaa.
Ennen peliä on myös pitänyt varata sali, jakaa vapaaehtoisille työvuorot ja sopia lipunmyynnistä. Ottelupäivänä selostamokopin ihmiset tulevat paikalle neljä tuntia aikaisemmin laittelemaan musiikit, tulostaulunohjauksen, mainostaulut ja kuuluttamiseen liittyvät asiat kuntoon. Myös kenttä pitää varustaa asianmukaisesti.
– Meillä on esimerkiksi 36 metriä led-laitaa, joka laitetaan joka kerta erikseen, Rämö sanoo.
Hurrikaanin johtokunnassa istuva Jaakko Haltia toteaakin, että talkootyö on hyvin teknistä.
– Tietokoneiden määrä kasvaa jatkuvasti, hän tietää.
Yksi ottelu työllistääkin lähes 100 vapaaehtoista, ja illaksi heitä tarvitaan paikalle noin 30–40.
Erätauon koittaessa janoisten katsojien kurkuista kulautetaan kahvia alas kymmeniä litroja.
– Tulemme keittämään kahvia kolme tuntia aikaisemmin, kahviovastaava Elsa Hietala kertoo.
Jos kyseessä on normaali runkosarjan ottelu, kahvia keitetään seitsemällä keittimellä yhteensä 70 litraa. Suurissa otteluissa sitä saattaa mennä satakin litraa.
Sen lisäksi, että katsojat ovat janoisia, he ovat myös nälkäisiä. Tarjolla onkin jos jonkinsortin syötävää, makeaa ja suolaista. Nakkimukien ja muiden herkkujen rinnalla perinteinen grillimakkara pitää kuitenkin pintansa. Sitä myydään grillin takana häärivän Pekka Soinin mukaan toistasataa pötköä illassa.
– Parhaimmillaan on mennyt pari sataa, hän toteaa ja sanoo sitä uppoavan ylivoimaisesti eniten miesten vatsoihin.
Vaikka pelin aikana tunteet joskus käyvätkin kuumina, minkäänlaisia järjestyshäiriöitä ei järjestyksenvalvoja Merja Järven mukaan ole koskaan ollut.
– En ole joutunut koskaan minkäänlaiseen käsirysyyn, hän vakuuttaa ja sanoo, että asiat pyritään aina hoitamaan ensisijaisesti puhumalla.
Tilanteita on kuitenkin koko ajan tarkkailtava ja joskus nuoria tai lapsia joutuu ohjeistamaan, missä sopii liikkua pelitapahtuman aikana.
Vapaaehtoisten lisäksi lentopallo-otteluun tarvitaan uskollisia katsojia, ja ilman heitä hallilla olisikin aika kolkko tunnelma.
– Olen tällä kaudella käynyt katsomassa kaikki kotipelit, alastarolainen Heikki Pelli ynnäili.
Samaa sanoi itsekin 30 vuotta lajia harrastanut Anita Vuolle, joka ei malttaisi jättää yhtään peliä väliin.
– Täällä myös tapaa aina tuttuja, hän kehui.
Ottelut ovat välillä myös niin mukaansa tempaavia, että toisinaan kisakatsomosta raikaa melkoinen huuto.
– Vaimo sanoo, että huudan ihan liikaakin, Heikki Kujala naurahtaa vaimonsa Tertun kommentointia.
– Monta kertaa on myös niin, että katsomossa ovat ne parhaat tuomarit, Heikki Pelli vielä hymähtää.
Nuorempaa polvea fanien joukossa edustivat rumpuja kisakatsomossa paukutelleet, kymmenvuotiaat serkukset Tuomas Mäkelä ja Miska Käär.
– Käyn aika usein katsomassa pelejä, Tuomas kertoi ja sanoi otteluissa olevan aina hyvä tunnelma.
– Täällä saa aina myös jotain herkkuja, vaikka makkaraa, Miska iloitsi.