LOIMAA Loimaalaiset urheiluseurapomot ovat havainneet, että lapsia ja nuoria on yhä vaikeampi houkutella liikunnan pariin, koska kilpailevia ajanvietteitä on nykyään niin paljon.
– Jos vertaa vaikka 20 vuotta sitten, silloin tarjontaa oli paljon vähemmän, Loimi-kiekon puheenjohtaja Jarmo Sillanpää muistaa.
Myös Loimaan Leiskun yleisurheilujaoston vetäjä Esa Lindén on huomannut liikunnan houkuttelevan entistä vähemmän. Toisaalta hän tietää myös, että lapsia ja nuoria ei voi pakottaa, sillä ainakin jonkinlainen oma tahto olisi oltava taustalla.
– Toki lasten kohdalla pieni patistaminen voi olla tarpeen, mutta ei kuitenkaan pakottaminen, hän toteaa ja vetoaa myös vanhempien aktiivisuuteen.
Hän uskookin, että vanhempien suurempi kiinnostus lapsensa liikuntaharrastusta kohtaan lisäisi lasten innostusta.
– Se on lapsille ja nuorille hirveän tärkeää, että vanhemmat ovat kiinnostuneita ja seuraavat kentän laidalla.
LOIMAALLA tilanne ei ole kuitenkaan lohduton, sillä lapsia riittää urheiluseuroissa edelleen. Loimaan Naisvoimistelijoiden puheenjohtaja Sanna Mäkinen toteaakin, ettei heidän seurassa ole koettu minkäänlaista laskua osallistujamäärissä, vaan suosio on pysynyt tasaisena.
Yleisurheilukin elää uutta kukoistuskauttaan, sillä vajaan kymmenen vuoden takaisesta tilanteesta Loimaan Leiskun lapsimäärä on yli kymmenkertaistunut.
– Meillä on ollut kahtena viimeisenä kesänä noin 60 harrastajaa, kun vielä vuonna 2014 oli vain viisi, Lindén kertoo.
Huonosti ei mene Loimi-kiekossakaan, vaikka lasten kokonaismäärät ovatkin vuosien varrella hiukan laskeneet.
– Leijonakiekkokoulussa on nyt 88 lasta, mikä on enemmän kuin viime vuonna, Jarmo Sillanpää iloitsee.
Sen sijaan, mitä vanhemmasta ikäluokasta alkaa olla kyse, sitä harvemmaksi rivit käyvät.
– Kyllä siinä niin käy, kun mieleen tulee muutkin asiat kuin liikkuminen, Lindén pahoittelee mutta sanoo harrastusta jatkavien olevan sitten sitäkin aktiivisempia.
Myös jääkiekkokaukalo hylätään sitä herkemmin, mitä vanhemmaksi tullaan.
– Ensimmäiset tipahtelevat 11–12-vuotiaina. Mutta kun rajapyykin yli päästään, tippumista ei enää juuri tapahdu vaan harrastuksen parissa jatketaan armeijaan saakka. Ja taas sen jälkeenkin, Sillanpää toteaa.
TUTKIMUSTULOKSET osoittavat, että etenkin nuorten kohdalla kestävyyskunto laskee huolestuttavaa tahtia. Sanna Mäkinen sanoo, ettei ilmiö juuri näy voimistelijoiden kohdalla, mutta kehonhallinnassa hän on nähnyt pientä heikennystä viimeisen 20 vuoden ajalla.
Sillanpää taas sanoo jääkiekonpelaajien olevan niin kovakuntoisia kavereita, ettei kestävyyskunnon laskeminen näy heidän kohdallaan.
Yleisurheilijalapsia ja -nuoria vetävä Lindén on sen sijaan huomannut eron.
– Pitkäkestoisia harjoitteita ei enää haluta tai jakseta tehdä. On paljon mukavampaa tehdä lyhyitä pyrähdyksiä.
Ilmiön taustalla on moniakin syitä, mutta yhdeksi Lindén nostaa yksipuolisen liikunnan harrastamisen.
– Erilaiset lajit tukevat toisiaan, ja siksi liikuntaa tulisi harrastaa monipuolisesti, hän painottaa.
Lisäksi sekä Lindén että Sillanpää ovat huomanneet, ettei omaehtoista liikuntaa enää juuri harjoiteta.
– Monet vanhemmatkin luulevat, että kun käydään kaksi tai kolme kertaa viikossa harjoituksissa, se riittää, Lindén sanoo huolestuneena.
Sillanpää kehottaakin lapsia olemaan jälleen lapsia ja kiipeilemään vaikka puissa.
– Jos treenien ulkopuolella ei tehdä mitään, niin pian aletaan huomata, ettei pärjätä enää muiden tahdissa, ja silloin into lopahtaa, hän tietää.
Loimaalaisnuorten kestävyys- ja lihaskunto on entistä heikompaa
LOIMAA Valtion liikuntaneuvoston ja Opetushallituksen organisoimassa, valtakunnallisessa Move! -mittauksessa on saatu loimaalaisittain huolestuttavia tuloksia. Kahdeksas- ja viidesluokkalaisille tehtävät kestävyys- ja lihaskunto- sekä liikkuvuustestit osoittavat erityisesti vanhemman ikäluokan poikien kohdalla alaspäin menevää tasoa.
Tämän ja viime vuoden mittaukset kertovat kestävyyskunnon reippaasta laskusta, kun vielä vuonna 2017 kahdeksasluokkalaiset loimaalaispojat olivat maan keskiarvon tasolla ja 2018 jopa karvan verran yli. Myös lihaskuntotesteistä on saatu yhä heikompia tuloksia.
Saman ikäluokan tytöillä tulokset ovat sen sijaan pysyneet kutakuinkin maan keskiarvon tasalla siten, että vuonna 2017 kestävyyskunto oli maan keskiarvon kanssa samoissa lukemissa, vuonna 2018 jopa hieman korkeammalla, vuoden päästä taas hiukan matalammalla ja tänä syksynä taas keskiarvon tasolla. Sen sijaan lihaskunto on tytöillä jonkin verran laskussa.
VIIDESLUOKKALAISILLA pojilla kehityskäyrä on ollut nousujohteinen kestävyyskunnon osalta: kun vielä 2017 mittaustuloksissa oltiin keskiarvoa alempana, tänä syksynä oltiin jo hieman ylempänä. Myös tytöillä kestävyyskuntokäyrä oli nousujohteinen aina viime vuoteen saakka, mutta tänä syksynä mittauksissa oli koettu pieni notkahdus.
Lihaskuntotesteissä viidesluokkalaisten poikien vatsalihakset olivat tänä vuonna kovemmassa kunnossa kuin kolmena aiempana vuonna ja jopa maan keskiarvoa paremmat, tytöillä kehitys on taas kahtena viime vuotena mennyt takapakkia.
Etunojapunnerruksen kohdalla on poikien kohdalla koettu tasaista laskua, kun tytöillä laskua tapahtui vasta tänä vuonna. Viime vuoteen saakka tyttöjen käyrä oli jopa keskiarvon yläpuolella, mutta nyt mentiin jonkin verran alle.
LIIKKUVUUTTA mitattaessa loimaalaisnuoret ovat kutakuinkin samalla tasolla maan keskiarvon kanssa, ja kaikkiaan testeissä saadut tulokset olivat pysyneet tasaisina.
Kahdeksasluokkalaisilla pojilla mittaustulos näytti kyykistymisharjoitteen kohdalla jopa pienoista kehitystä siten, että valtakunnallinen keskiarvo päihitettiin.
Myös viidesluokkalaisten pojat olivat kehittyneet tässä ja ylittivät keskiarvon hiuksen hienosti.