LENTOPALLO Kokkolan Tiikerit–Hurrikaani 3–0 (25–18, 25–16, 26–24).
Tiikerit Suomen mestari otteluvoitoin 4–0.
Kun joukkue runkosarjan neljänneltä sijalta ponnistaa aina finaaleihin saakka, voidaan kulunutta liigakautta pitää onnistuneena. Varsinkin, kun matkan varrella välierissä kaatui hallitseva Suomen mestari kovan ja raivoisan taistelun johdosta. Osittain tämän takia Hurrikaani-Loimaan energiat ja suurin raivoaminen oli poissa finaalisarjassa Kokkolan Tiikereitä vastaan.
Tiikerit oli finaalisarjan ehdoton voittaja, sitä ei kyennyt Hurrikaani pysäyttämään millään tavalla. Tiikerit voitti Suomen mestaruuden suoraan otteluvoitoin 4–0, eikä Suomen parhaasta joukkueesta jäänyt mitään epäselvää. Hurrikaani kykeni neljännessäkin pelissä roikkumaan mukana aina 20 pisteen tietämille saakka. Tämän jälkeen Tiikerit onnistui niissä jatkopallotilanteissa, joissa Hurrikaani puolestaan hyytyi. Isoin ero tuli hakkuripelaamisessa, jossa Vladimir Cedic (15pist. +5) jäi kauaksi Olli-Pekka Ojansivun (28pist. +21) tehoista.
Läpi ottelusarjan Steven Kehoe sai passata ja rakentaa peliä rauhassa ja monipuolisesti. Hurrikaani ei löytänyt syöttöruudussa sitä täsmäasetta, jolla kaadettiin Valepa välierissä. Varsinkin leijasyötöt olivat tulevalle Suomen mestarille helppo iltapuhde, joka pääsääntöisesti päättyi tiikerilauman onnistuneeseen hyökkäykseen. Koko ottelusarjassa Tiikerit syötti 31 ässäsyöttöä ja Hurrikaani puolestaan 19. Tämän lisäksi Tiikerien torjuntapelaaminen oli paria luokkaa Hurrikaania tehokkaampaa. 40–22 kirjattiin neljän finaaliottelun torjuntasaldo kokkolalaisille. Kun joukkuepelaamisen lisäksi Ojansivu osoitti suuruutensa erien kriittisillä hetkillä, ei Ville Kakko ja joukkue voinut kuin nostaa kädet pystyyn. Ojansivu pommitti kolmannessa ottelussa Salossa ottelun toisessa erässä jatkopalloissa kaksi peräkkäistä ässää Hurrikaanin kenttään ratkaisten periaatteessa kolmannen ottelun. Lauantai-illan huumassa Kokkolan jäähallissa Ojansivun käsi kävi toisessa erässä tulikuumana. Peräti 13 pistettä yhteen erään!
MIKÄ FINAALISARJASSA oli hieno huomata niin omat juniorit saivat vastuuta ja osasivat käyttää sen hyväkseen. 19-vuotiaat Tapio Toiviainen ja Kasimir Vuorinen ottivat kentälle päästyään välittömästi pelin omakseen ja lähtivät rohkeasti haastamaan vahvaa Tiikeriä. Vaikka tällä kertaa vastus oli vielä liian kova, antaa se tulevaisuuteen uskoa. Vain antamalla vastuuta nuoret kehittyvät. Ja Kakko antoi vastuuta läpi kauden. Osittain pakon sanelemana, mutta osittain hyvien otteiden johdosta. Jatkossa näiltä Turtles-sukupolven kavereilta on lupa odottaa enemmänkin. Ensin pitää saada miehenalut jatkamaan Hurrikaanissa.
Neljäs mitali putkeen kertoo aina jotain jatkuvuudesta. Jotain, mitä seuratasolla on tehty määrätietoisesti oikein . Yhtään mitalia ei voiteta taikatempuilla. Niiden eteen on tarvinnut tehdä työtä ja taas työtä. Kakko on seitsemän päävalmentajavuoden aikana tehnyt ja iskostuttanut työnteon merkityksen Saviseudulle. Vain työnteon kautta tulee menestys. Ja viime vuosina menestystä on tullut.
KOVIN MONI ei kauden alla uskonut tämän joukkueen menestykseen. Menestys tuli kun pienet asiat loksahtivat kohdalleen ja roolipelaajat ottivat johtajan viitan harteilleen. Matti Oivanen osoitti, että runkosarja voidaan pelata hiukan rennommin, mutta pudotuspeleissä mies oli ilmiliekeissä. Jopa yhdeksän torjuntaa Sampoa vastaan puolivälierissä, täysin reikäjuustoksi pommitettu Valepa ovat esimerkkejä, mitä ammattimies saa aikaan.
Cedic pelasi puoli- ja välierät kovalla tasolla. Sen jälkeen iski mahatauti ja serbi ei päässyt enää omalle tasolleen. Silti näiden kahden miehen merkitys joukkueelle oli suuri. Eemeli Kouki ja Tuomas Koppanen ottivat paikkansa uudesta joukkueesta välittömästi ja Kalle Määttä oli passarina erilainen kuin Petteri Penttinen aikaisemmin. Jesse Mäntylä nousi uudestaan maajoukkueeseen, joten huomattavan paljon Hurrikaanissa tehtiin Kakon valvovan silmän alla asioita oikein.
Valtteri Arra