Valepalla vahva ote finaalisarjassa

0
Valepan järkälemäinen Tommy Carmody (208 cm) pomppasi iskemään. Kuva: Juuso Riponiemi
Valepan järkälemäinen Tommy Carmody (208 cm) pomppasi iskemään. Kuva: Juuso Riponiemi

LENTOPALLO
Hurrikaani–Valepa 1–3 (25–16, 23–25, 20–25, 24–26).
Valepa–Hurrikaani 3–0 (25–20, 25–17, 25–21).
Valepa johtaa finaalisarjaa 2–0.

Pääsiäisenä alkanut finaalisarja on lähtenyt käyntiin Vammalan Lentopallon dominoinnilla. Sunnuntaina Loimaalla ja maanantaina Sastamalassa Valepa osoitti, että se on henkisesti ja fyysisesti valmiina taistelussa Suomen mestaruudesta. Sen pelaaminen on kahden pelin jälkeen ollut erittäin näyttävää ja tehokasta. Se on ollut jokaisella osa-alueella Hurrikaania parempi. Kun kokeneet Mikko Esko, 38, ja Olli Kunnari, 35, ovat päässeet vauhtiin, ei Hurrikaani ole saanut konkareita kuriin. Kaksikkoa on täydentänyt hakkuri Urpo Sivula, joka pelaa tällä hetkellä uransa parasta lentopalloa.
Kun Jarmo Korhosen johdolla Valepan vastaanotto on ollut rautaa, on Esko päässyt ideaalitilanteesta pyörittämään peliä. Yli 200 maaottelun passari on ollut juuri niin kova ja juonikas kuin ennakkoon osattiin pelätä. Sen lisäksi yli kaksimetriset keskipelaajat Jacob Guymer ja Tommy Carmody ovat saaneet ruokaa verkolla, josta miehet ovat niitanneet palloa kenttään kovalla prosentilla. Kun Matti Oivanen on loukkaantumisen takia poissa pelistä, joutuvat Karri Kutinlahti ja Tuomas Koppanen todella kovaan paikkaan vartioidessaan Valepan hyökkäyskalustoa.

MISSÄÄN NIMESSÄ Hurrikaani ei ole pelannut huonosti, Valepa vaan on omalla tekemisellään saanut Hurrikaanin hetkittäin näyttämään huonolta. Tällä tasolla syöttö-vastaanottopelaaminen on suuressa arvossa, ja tässä Valepa on ollut paljon edellä. Ässätilasto ei kerro tästä kaikkea, vaan se, että Valepa on onnistunut omalla syöttövuorolla repimään peräkkäisiä pisteitä Hurrikaania enemmän. Etenkin Esko on leijasyötöllä saanut Jesse Mäntylän johtaman vastaanoton ahtaalle. Syöttö ei ole näyttävä, mutta se on taktisesti suunnattuna oikeaan paikkaan lähellä täydellistä aloitussyöttöä.
– Mäntylän rooli takakentällä on iso, sen takia Mäntylän vastaanottomäärä on niin suuri, Hurrikaanin päävalmentaja Lauri Rantanen paljasti.
Hän ei ollut huolissaan, vaikka liberolle(kin) on sattunut vastaanottovirheitä.
– Kaveri on pakottanut Jessen liikkumaan ja ohjannut sillä tavalla meidän vastaanottopelaamista.

KAKSI peräkkäistä tappiota on totta kai huono aloitus finaalisarjalle, mutta ottelusarjaa ei ole vielä laitettu pakettiin. Hakkuritaistelu tullee jatkumaan torstainakin kiivaana Sivulan ja Mikko Oivasen välillä. Molemmat pelaajat ovat pelanneet omalla tasollaan, mutta Hurrikaani kaipaa kipeästi nyt leveyttä laituriosastolle. Eemeli Kouki oli sunnuntaina liekeissä ja Luke Smith maanantaina. Rantanen varmasti toivoisi, että koko laituriosasto onnistuisi yhtäaikaisesti. Varsinkin nyt, jos Matti Oivanen ei pysty torstainakaan pelaamaan. Silloin joukkueen keskihyökkäyspelote on huomattavasti pienempi.
– Torstain peliin on meidän helpompi lähteä, koska pääsemme kotisaliin. Tunnelma, tuttu kotisali ja kotifanit ovat meille iso asia.
Kaksi ensimmäistä finaalia ovat osoittaneet, että Suomen parhaat joukkueet ovat oikeutetusti finaalissa. Kentällä on yhtä aikaa huippuyksilöitä ja kaksi vahvaa joukkuetta. Sunnuntaina historian ensimmäinen Loimaalla pelattu finaali osoitti, että mahdollisuus pelata Loimaalla mestaruudesta on aivan oikea päätös. Nyt yleisö on lähellä kenttää ja luo tunnelmaa, jota suomalaisessa lentopallossa saa kokea aivan liian harvoin.
Ensimmäisen ottelun 1200 katsojaa on vahva signaali, että lentopallo kiinnostaa seutukunnalla. Menestystäkin tärkeämpää on, että laji kiinnostaa ihmisiä. Lentopalloa pelataan Loimaalla ihmisiä ja faneja varten, ei pelaajien takia. Voidaankin sanoa, että finaalisarja Hurrikaanin ja Valepan välillä on penkkiurheilijan karkkipäivä.

Valtteri Arra