Sotaveteraani Arvo Lehtinen on tottunut kiillottamaan kunniamerkkinsä aina itsenäisyyspäivän alla. Hänellä on ollut tapana osallistua leijonien järjestämään itsenäisyyspäivän juhlaan, jossa pukukoodina on ollut tumma puku ja kunniamerkit.
Tänä vuonna juhlaa ei järjestetä, mutta Lehtinen joutui silti pukukaupoille. Vanha puku tuntui turhan kauhtuneelta, kun Lehtinen sai tietää tulleensa kutsutuksi valtakunnan isoimpiin juhliin, tasavallan presidentin ja hänen puolisonsa itsenäisyyspäivän vastaanotolle.
Lehtinen on yksi viidestä veteraaniyhdistysten kautta Linnan juhliin kutsutusta. Vaikka Lehtinen onkin otettu kutsusta, hän painottaa, että kutsun olisi ansainnut ennemmin joku ”kunnon veteraani”, talvisodan ja jatkosodan käynyt.
– Olisin suonut ennemmin heille kutsun, sillä he ovat siihen etuoikeutettuja, Lehtinen huokaisee.
LEHTINEN ON syntynyt Koskella. Rippikouluikäisenä hän lähti Mellilään, jossa hän kävi isänsä kanssa rakennuksilla töissä. Vuonna 1943 kutsui armeija. Vuotta myöhemmin kutsui rintama. Ensin Maaselkä, sitten Suojärvi ja lopulta Ihantala.
– Maaselällä oli yksi tuttu Kosken mies, joka totesi, että ”mitäs tästä mahtaa tulla, kun mukulatkin tänne jo tuodaan”, JR35:ssä palvellut Lehtinen muistelee.
– Ihantalaan marssimme kesäkuun viimeisenä päivänä. Silloin oli tosi kysymyksessä. Ihantalan ihme… 3. heinäkuuta oli kaikkein kauhein ryöpytys. Se on minun nimipäiväni. Se jäi mieleen vähän toisenlaisena päivänä.
Ihantalan miehistä ei ilmeisesti yksikään joutunut enää Lapin sotaan. Lehtistä asia on vähän kaivellut, eikä hän ole veteraanitoiminnassakaan ollut sen tähden mukana vielä montaakaan vuotta, kunnes hänet houkuteltiin JR35:n killan puheenjohtajaksi.
Samassa rykmentissä palveli myös Mauno Koivisto. Koiviston Lehtinen on tavannut jälkeenpäinkin, mutta vaikka hän nostaa hattua Koivistollekin, suurimman arvostuksensa Suomen presidenteistä hän kohdistaa Kekkoseen sekä istuvaan presidenttiin.
– Niinistöstä minulla on erittäin hyviä ajatuksia. Hän on hoitanut todella hyvin suhteet suurvaltojen kanssa. On ihme, miten sattuikin näin hyvä presidentti.
Vaikka kunnioitus on suurta, Lehtinen ei aio jäädä kättelyjonossa turisemaan turhia.
– Minä olen sitä mieltä, että siinä tilanteessa ei turhia kuulu runoilla. Jos kaikki rupeaisivat runoilemaan, se olisi aamu ennen kuin kättelyt olisivat ohitse.
LEHTINEN ON asunut vuodesta 1988 Loimaalla. Tammikuussa tulee täyteen 18 vuotta leskenä. Lehtinen on pärjännyt kuitenkin hyvin. Pari kertaa kuussa hänellä käy siistijä, mutta esimerkiksi ruoat hän tekee aina itse.
– Olen kaikkiruokainen, sellainen vanhan ajan syöjä. Syön voita, punaista maitoa ja sian lihaa. Lääkäri sanoi joskus, että muille hän ei voi samaa ruokavaliota suositella, mutta minä voin jatkaa samaan malliin, 94-vuotias Lehtinen naurahtaa ja uskoo, että Linnan juhlissakin kaikki tarjolla oleva maistuu.
Lehtinen on ikäisekseen perin hyvissä voimissa. Suvussa ei pitkäikäisyyttä erityisemmin ole ollut, mutta Lehtisen lapsuudenystävä, naapurin poika, on nyt jo yli satavuotias. Ehkä yhteisessä leikkitantereessa oli jotakin? Lapsuudenystävä on ”kunnon veteraani”, kahden sodan käynyt. Onneksi hän on jo Linnan juhliin päässyt, Lehtinen iloitsee.
Teksti ja kuvat: Katriina Reijonen, Loimaan Lehti.
Varsinaissuomalaisia sotaveteraaneja edustaa presidentin vastaanotolla myös ainakin turkulainen sotainvalidi Kelpo Lehto.
Linnan juhlat 2018 verkossa
Loimaan Lehti seuraa myös juhlahumua ja paikallisia juhlijoita Linnassa itsenäisyyspäivän iltana. Katso kuvat ja tunnelmat kättelyiden jälkeen loimaanlehti.fi.