Sanomalehtiviikon mentyä on hyvä testata muutamin väittein toimittajan työn tuntemusta. Periaatteet ne on lehdenteossakin, vaikka mitä väitetään. Syötetäänkö seuraavassa siis totta vaiko sittenkin silkkaa valetta?
Toimittajan tulee kunnioittaa työssään itseään ylempiä henkilöitä ja sanomalehteä merkittävämpiä instituutioita ja täyttää työssään näiden odotukset. Tällainen tärkeä toimija voi tilata lehteen haluamansa jutun. Hän on useimmiten:
1) Korkeassa virka-asemassa.
2) Johtaviin poliitikoihin lukeutuva.
3) Yksityisen sektorin johtaja.
4) Varakas henkilö, jonka sana painaa yhteiskunnallisessa keskustelussa.
5) Jonkin merkittävän instituution/yrityksen palveluksessa.
6) Mies ennemmin kuin nainen.
Totta vaiko valetta?

Toimittajan tehtävänä on kirjoittaa haastattelun pohjalta juttu ja käydä se haastateltavan kanssa läpi niin, että tämä voi muovailla tekstin mielensä mukaan. Kuhunkin juttuun varataan aikaa mielellään viikko, koska nyanssit on hiottava tarkasti kohdilleen.
Toimittaja lähtee jokaiselle keikalleen ajatuksella, että irtautuu silloin oman työnantajansa palveluksesta asettuen myönteisten viestintätarpeiden toteuttajaksi.
Jos aihe on jonkun mielestä kiusallinen, niin juttu jätetään pääsääntöisesti tekemättä. Jos toimittaja kuitenkin ilkeää ottaa ikävänkin aiheen työn alle, on yritettävä selittää asiat parhain päin. Toimittajista, jotka kyseenalaistavat tämän, ei yleensä pidetä. Jotkut kyllä arvostavat.
On ensiarvoisen tärkeää, että lukija saa maailmasta miellyttävän kuvan. Pienissä paikallisympyröissä toimittaja tarvitsee päänsilitystä erityisen kipeästi ja lukija lempeää suodatinta itsensä ja pahan maailman väliin.
Totta vai valettako vain?

Toimittajan on otsikoitava juttunsa mahdollisimman epämääräisesti, jotta viesti jää sopivan hämäräksi. Lukija ohjataan etsimään ajan kanssa tekstistä se tieto, jonka aiemmin ajateltiin kuuluvan otsikkoon.
Jos otsikossa kerrottaisiin selvästi, mistä on kyse, kukaan ei lukisi juttua. On ylipäätään hyvä, jos uutinen pitää lukea monta kertaa. Näin saadaan tilastoihin hyvät prosentit sanomalehden lukemiseen käytetystä ajasta.
Mainittakoon vielä, että vaikka toimittajista yhä isompi osa on naisia, niin erityisen hyvää asioiden ymmärrystä löytyy miestoimittajilta. Heidän kykynsä käsitellä varsinkin politiikkaa on paljon kehittyneempi kuin naisilla, joille sopii paremmin kodin piiriin liittyvä vallanjako.
Totta vai itkuko tässä jo tulee?

Toimittajan työnkuva on uhattuna. Se on totta. Lisääntyvä paine tinkiä journalismista ja alttius sallia viestintätoimistojen huolehtia erilaisten eturyhmien intresseistä kasvaa. Hieman kuin linnanmuureja kiertelevä yövartija huutaisi aina ja varmasti, että valtakunnassa kaikki hyvin!
Toisaalta, jos ei muusta tiedä, voi nukkua yönsä rauhassa.
Kauniita unia!

Anu Salo
Kirjoittaja on Loimaan Lehden toimittaja.