LOIMAA – Mitä sun tulee näistä mieleen, Kari Laaksonen viittoilee Keskuspuiston kuntoiluvälineisiin. Ja vastaa sitten itse.
– Espanja. Eikö tulekin Espanja? Siellä näihin oikein jonotetaan, että kuka pääsee seuraavaksi. Mites täällä? Ei ketään juuri koskaan!
Laaksonen on varustautunut lämpimästi, sillä tällä kertaa on pakkasaamu. Mies on tullut Hirvikoskelta pyörällä keskustaan, niin kuin sään salliessa tekee lähes aina. Yleensä jo varhain aamulla.

– Saa olla melkoinen myrsky, että pysyn poissa, Laaksonen sanoo ja lupaa seuraavaksi kertoa, miksi on tätä nykyä niin vankkumaton liikunnan ystävä.
Esitellään mies ensin lyhyesti. Kari Laaksonen on loimaalainen, huhtikuussa 70 vuotta täyttävä mies. Elämä heitti hänelle ison vastuksen eteen runsaat viisi vuotta sitten. Laaksonen sairastui syöpään ja kävi läpi rankat hoidot solumyrkkyineen kaikkineen. Sairauden hän selätti, mutta rankkaa se oli. Syöpä ei myöskään ollut kaikk. Iski vielä ekseema, ihon vereslihalle vienyt viheliäinen vaiva, joka oli tehdä hulluksi.
– Lääkäri sanoi, että älä raavi. Minä siihen, että mitenkä olet raapimatta? Kun koko ajan kutisi eikä saanut nukuttuakaan.

Ihminen on tehty niin, että kun fyysistä terveyttä koetellaan, se heittää mielialan matalaksi ja istuttaa päänuppiin synkkiä mietteitä. Niin Laaksosellekin kävi. Hän söi voimakasta kipulääkettä ja sai myös masennuslääkereseptin. Lääkecocktail yhdistettynä huonoon kuntoon sai miehen tasapainon heittämään ja kävelytti päin lyhtypylväitä. Silloin Laaksonen päätti, että nyt riitti. Jotain pitää voida tehdä, petin pohjalle en jää ruikuttamaan.

Tässä kohtaa Laaksonen täsmentää, että kukin toimikoon vastaavassa tilanteessa kuntonsa ja harkintansa mukaan. Oikein sairaana on paha tehdä päätöksiä, kun kaikki voimat menevät siihen että ylipäätään jaksaa sairastaa. Mutta sitten, sitten kun alkaa toipua, tulee mahdollisuus valita ja se valinta kannattaa Laaksosen mukaan tehdä näin: nousta ylös, lähteä ulos ja aloittaa liikunta. Ensin vaikka kuinka pienin teoin, mutta neljälle seinälle ei kannata taistelematta antautua. Laaksonen nyökyttää ajatukselle, että tuli määränneeksi itselleen masennuslääkityksen tilalle liikuntaa.
– Liikunta vaikuttaa todella paljon mielialaan, Laaksonen sanoo ja hipaisee keveästi ohimoaan. Hän tietää, on siis aivan varma, että voisi tänä päivänä todella huonosti, jos ei olisi pakottanut itseään ylös ja ovesta ulos.

Tekemisen iloa ja motivaatiota hän löysi Loimaan Keskuspuiston kuntoiluvälineistä. On siis syytä ojentaa ruusuja, oikein isoja, Loimaan kaupungille.
– Nämä ovat ihan mahtava juttu, Laaksonen viittoilee ympärilleen puistossa. Hän toistaa paikalle tullessaan liikesarjoja aina tietyissä laitteissa. Soutulaitteella aloitetaan ja sitten käydään läpi koko kropan liikeradat aina sen mukaan, miltä kulloinkin tuntuu. Joskus toistoja tulee enemmän, joskus vähemmän, sillä kehoa on viisasta kuunnella. Reuhtoa ja revittää ei pidä, vaan tehdä maltilla.

– En ole koskaan ollut mikään suuri liikunnanharrastaja, se on ennemminkin ollut sellaista hyötyliikuntaa se minun liikuntani, Laaksonen sanoo. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ja ne jotka puiston kuntovehkeitä mielellään pilkkaavat, voisivat Laaksosen mielestä tulla ennemmin kokeilemaan.
– Jos vaikka mieli muuttuisi, kun huomaa miten hyvää tämä tekee. Ja ihan minkä ikäiselle tahansa, hän lisää. Toimintakyky pysyy paljon parempana, kun pitää lihaskunnostaan huolta ja saa vielä raittiin ilman kaupan päälle. Synkät ajatukset kevenevät kummasti.

– Minua ei yhtään haittaa edes se, jos joku kyttää ja ihmettelee, että siellä on se taas se puolihullu äijä. Minulla on kahvia mukana termospullossa ja tuohon penkille istahdan juomaan kun olen tänne ensin pyöräillyt.
Pyöräillyt niin. Pyörästä ei olekaan vielä kerrottu. Se on sähköakulla varustettu kolmepyöräinen ajokki, jolla matka Hirvikoskelta taittuu mukavasti.
– Näin tämmöisen Citymarketin pihassa yhdellä miehellä ja lähdin heti tilaamaan itselleni samanlaista. Ihan halpa ei ollut, mutta ei sairastaminenkaan ole, Laaksonen sanoo. Pyörässä on ajovalot ja ajotietokone, jolla voi seurata vauhtia ja kertyviä kilometrejä. Niitä on viiden viime kuukauden aikana, jonka Laaksonen on pyörän omistanut, kertynyt tuhannenkuusisataa.
Se on vallan paljon enemmän kuin kotona rutistessa olisi hyväkseen voinut koskaan lukea. Ja lisää tulee koko ajan.

Lopuksi tulevat jutun ainoat risut. Ne liittyvät kevyen liikenteen väylien kuntoon ja huoltoon Loimaalla.
– Huonosti tehtyjen pohjatöiden takia päällyste on halki tasaisin välein ja raot venyneet monen sentin levyisiksi. Se on tumps ja tömähdys aina kun kohdalle osuu. Toinen on tämä pahuksen terävä sepeli, joka harmittaa rengasrikon vaaran takia. Vielä ei ole renkaita mennyt, mutta… Tällaisena talvena kun ei ole tarvinnut lumia aurata, niin voisiko sitten ajaa hiekat pois, mies toivoo.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here