LOIMAA Koronaviruksen aiheuttamassa poikkeustilanteessa on saatu nopeasti alkuun tapoja auttaa kanssaihmisiä, lähimmäisiä. Niin myös Loimaan seurakunnassa, joka alkoi viime viikolla jakaa ruokakasseja 70 vuotta täyttäneille, vähävaraisille ihmisille suoraan kotiin. Kun lehti-ilmoitus asiasta oli julkaistu, diakoniatyöntekijöiden puhelimet alkoivat piristä. Saajiksi ilmoittautui heti kättelyssä useita kymmeniä avuntarvitsijoita.
Lahjoituskassi sisältää peruselintarvikkeita eli maitoa, leipää, leikkelettä, laatikkoruokaa, kahvia ja keksejä.
– Kassit kustantaa seurakunta, ja niiden sisältö keräillään ilman eri maksua Cittarissa Loimaalla. Alastaron ja Mellilän K-kaupat ovat myös mukana, jaamme heidän kauttaan toimitetut kassit Alastaron ja Mellilän asiakkaille. Yhden ruokakassin arvo on noin 30 euroa, johtava diakoni Sirpa Laaksonen kertoo.
Jakelulenkkejä ajetaan kahdesti viikossa eli maanantaisin ja torstaisin. Jakoalueita on kaikkiaan kolme eli kaupunki, Hirvikoski ja Metsämaa, Mellilä ja Niinijoki sekä Alastaro ja Kojonkulma.
– Kassien kovan kysynnän vuoksi jaamme samalle henkilölle noin kerran kuukaudessa kassin. Poikkeus saattaa vahvistaa tässäkin säännön. Tavoitteena on aina vastata akuuteimpaan hätään, Laaksonen toteaa.
Diakonissa Minna Eskelinen on autoillut viime mainittua reittiä ja liikuttui heti ensikierroksella kokemastaan.
– Ihmiset ottivat hyvillä mielin avun vastaan. Se, ettei voinut kutsua kahville tuntui monesta hankalalta, Eskelinen kuvaa.
Kassi jätetään aina ovelle ulos ilman lähikontaktia, mutta päällimmäisiä tunnelmia saadaan toki vaihdettua samalla kun varmistetaan, että kassi myös huomataan noukkia sisään.
– Moni sanoi, että tilanne tuntuu oudolta varsinkin kun elämänkokemusta on jo niin monesta asiasta. Kaikki olivat kuitenkin orientoituneita olemaan kotona. Taisivat jopa olla mielissään siitä, että heistä pidetään huolta tälläkin tavalla. Voimalause: ”kyllä tästä selvitään” kuului monelta, Eskelinen iloitsee.
Hänen reitillään maalla oltiin huolissaan kaupunkilaisista. Maalla kun pääsee sentään kuuntelemaan linnunlaulua ilman, että on naapureita kovin liki.
Niin Eskelisen kuin Laaksosen mielestä tänä keväänä on aivan erityisesti ymmärretty, mikä merkitys on sillä, että ihmiset auttavat toinen toistaan. Seurakunnan diakoniatyötä tekevillä on jo entuudestaan kokemusta koteihin tehtävistä vierailuista. Nyt ei voida mennä sisälle, mutta tervehtimään sentään.
– Ruokakierroksella saadaan pidettyä yhteyttä ihmisiin niin, että heissä syntyy välittämisen tunne. Seurakunnan avun ja huolenpidon tarvitsijoita voidaan samalla kartoittaa aivan uudella tavalla. Käsite lähimmäinen on nyt arvossaan, Laaksonen sanoo.
– Vanhemmat sukupolvet ovat ymmärtäneet yhdessä tekemisen ja toisista huolehtimisen arvon jo ennen kuin yhteisöllisyydestä on alettu puhumaan nykyajan seminaareissa, Minna Eskelinen puolestaan arvelee.
Jakeluringissä on useampia kuskeja. Viime maanantaina lahjakasseja pakattiin paitsi Eskelisen ja Laaksosen autoihin, myös diakoni Marika Maijalan ja diakonissa Anna Rantasalon kyytiin. Jakelurinkiin ovat tulossa myös seurakunnan lastenohjaajat.
Seurakuntaan voi edelleen ottaa yhteyttä ilmoitautuakseen kassin saajaksi. Jakelukierroksia aiotaan jatkaa ainakin toistaiseksi kahdesti viikossa.
Eskelisen mielestä kevään tärkein jumppaliike on nyt ristiä kädet yhteen ja kohottaa katse taivaalle.
– Ruokalenkin aikana näkyi muuttolintuja, kuin toivon merkkinä, hän virittää luottamusta aikaan koronaviruksen jälkeen.