Hänen isänsä toimi lääkintätehtävissä, ja sodissa kokemastaan avauduttuaan vaikutti ”nähneen kaiken”.
Jorma Koivisto tarttuu veteraaniyhdistyksen puheenjohtajan tehtävään mielellään. Vaikka hänellä itsellään ei ole omakohtaista sotakosketusta, on hänellä veteraanin poikana ollut kaiken aikaa vahva kiinnostus ja kunnioitus sotien vuoksi uhrautuneita kohtaan.
– Kai voidaan puhua velvollisuudentunteestakin, Koivisto pohtii haluaan yhdistystyöhön, myös reserviläistoimintaan. Kymmenen vuotta veteraaniyhdistyksen sihteerinä toimittuaan hänestä tuli nyt puheenjohtaja Matti Vainion siirtyessä vuorostaan varapuheenjohtajaksi.
– Valinnat tehtiin juuri hiljattain vuosikokouksessa. Sihteerinä on Jouko Rinne, veteraanin poika hänkin, ja taloudenhoitajana Risto Jaakkola. Naisjaoston puheenjohtaja on Terttu Härkälä, veteraaniyhdistyksen perinneyhdistyksen puheenjohtaja Markku Laurinen ja sihteeri Olli-Pekka Rastas, Koivisto kertoo.
Sotaveteraanien arvostus on tänä päivänä suurta ja heistä huolehtiminen kunnia-asia, mutta Koiviston mukaan henki on aikaisemmin ollut myös aivan toinen.
Veteraanien tilanteen parantamiseksi alettiinkin perustaa yhdistyksiä eri puolilla maata. Loimaan Seudun Sotaveteraaniyhdistys perustettiin 1966 useiden silloisten kuntien yhteiseksi toimijaksi. Tänä päivänä toiminta keskittyy Loimaan kaupunkiin ja Alastarolla on lisäksi oma yhdistyksensä.
Loimaalla veteraanitunnuksen omaavia sotaveteraaneja on nyt jäljellä 30, joista 18 on miehiä ja 12 naisia. Veteraaniyhdistys tukee veteraaneja ja heidän puolisoitaan ja leskiään käytännön huolenpidolla tarjoten muun muassa jalkahoitoja, hierontoja ja avustusta sairauskuluihin.
Yhdistyksen toiminnan kaksi pääasiaa ovat olleet alusta saakka veteraaneista huolehtiminen monenlaisena huoltotyönä, heidän etujensa valvominen ja edistäminen. Perinnetyö on ollut myös keskeinen osa toimintaa ja jatkossa sen merkitys vain kasvaa. Tämä näkyy yhdistyksen toiminnassa niin, että kaikissa sen toimikunnissa on myös perinneyhdistyksen jäseniä.
Varsinais-Suomeen organisoidaan parhaillaan uutta toimintamallia perinnetyön tekemiseen. Ensin on järjestäydytty maakunnallisesti, ja nyt on perusteilla paikallistason toimikuntia perinnetyöhön.
Koivisto pitää tärkeänä, että veteraanien asiaa ja sotien historiaa pidetään jatkossakin esillä. Yhdistystoiminnalla on ollut tässä ratkaisevan tärkeä merkitys, sillä ilman olisi jäänyt taltioimatta paljon sotaan liittyvää tietoa ja esineistöä.
– Loimaalla oltiin kaukaa viisaita perustamalla vuonna 1999 Loimaan Veteraanipuistosäätiö, jonka hallinnoimalle alueelle rakennettiin Veteraanitupa. Sen ja muiden alueen rakennusten tekemiseen osallistuttiin innokkaasti, on jäänyt oikein mieleen kuinka tehtäväjako sujui luontevasti, Koivisto sanoo.
Veteraanituvalle on koottu ja taltioitu paljon sotiin liittyviä esineitä, valokuvia, puhdetöitä, sotamuistoja ja asiakirjoja. Niitä on lahjoitettu yhdistykselle vuosien mittaan. Kaikkeen esillä olevaan liittyy tarinoita. Ne tuovat näkyväksi sitä, että sotavuosien tapahtumien keskiössä olivat ihmiset, perheet ja suvut, joiden myöhempään elämään sota ratkaisevasti vaikutti.
Veteraanipuiston alueella on myös puolijoukkuekorsu, joka on tehty niin aidoksi kuin mahdollista. Siinä on yövyttykin, ja tilaan ovat tutustuneet lukuisat kävijät. Kokemus on kuin siirtyisi ajassa taaksepäin, aikaan jolloin veteraanit olivat nuoria.