Vielä kymmenen vuotta sitten moni tähtitieteenharrastaja ajatteli, että eläinratavaloa ei voi nähdä Suomen leveysasteilla. Kuvat Turun saaristosta muuttivat ajatukset.
Kun keväällä katsoo auringon laskun suuntaan ja odottaa illan tummenemista, voi nähdä mystisen eläinratavalon läntisellä taivaan rannalla.
Valo on utuinen ja kartion mallinen. Sen näkee kuuttomana yönä noin puolitoista tuntia auringonlaskun jälkeen.
Eläinratavalo syntyy, kun auringon valo heijastuu pölystä ja aurinkoa kiertävistä murusista.
– Se on ylijäämätavaraa, joka jäi yli kun aurinkokunta muodostui, tiivistää lietolainen tähtitieteenharrastaja Matti Helin.
Ilmiössä on kyse niistä murusista, jotka jäivät kiertämään aurinkoa sen jälkeen kun isommat palaset muodostivat planeettoja.
Mukana on myös uudempaa pölyä komeetoista ja asteroidista.
– Komeetat kiertävät lähellä aurinkoa, ja samalla ne höyrystyvät ja hajoavat. Myös asteroidien törmäyksissä syntyy pölyä, kertoo Helin.
ELÄINRATAVALO ei ole tähtitaivaan kohteista helpoin, mutta tulevilla viikoilla se on mahdollista nähdä paljain silmin.
– Eläinrata on nyt suurimmassa kulmassa horisonttiin nähden. Keskitalvella kulma on loiva ja eläinratavalo häviää taivaanrannan sumuun ja valosaasteeseen, selittää Helin.
Eläinratavalo on nähtävissä myös syksyllä aikaisin aamulla.
VIELÄ KYMMENEN vuotta sitten useimmat tähtitieteenharrastajat ajattelivat, että eläinratavaloa ei voi nähdä näin pohjoisessa kuin Suomi.
Helmikuussa 2010 Kari Ranta-Ojala julkaisi Ursan keskustelupalstalla havaintonsa, joka pikku hiljaa käänsi suhtautumisen asiaan. Totta siitä tuli, kun ilmiö kuvattiin useaan otteeseen erityisesti Varsinais-Suomessa.
Ranta-Ojala kirjoitti keskustelupalstalla helmikuussa 2010:
– […] eläinrata hohti vaaleaa linnunratamaista valoa, joka oli levein horisontissa kalojen tähdistön suunnassa ja siitä eteni kapenevana kiilamaisena aina oinaan tähdistön ylärajoille.
Hän pohti viestissään, voisiko kyseessä olla eläinratavalo. Sen verran uudesta asiasta oli kyse, että hän halusi lisätä kertomukseensa:
– Kirjoitan tätä ihan vakavissani ja voin vakuuttaa, että tätä valoa ei saanut aikaan mikään ilmassa oleva heijastus, eikä siinä suunnassa ollut esim. Kokkolan tai minkään muun kaupungin valoja. […] Olen itse lähes varma, että kyseessä on eläinratavalo.
HAVAINNOSTA kului kuukausi ja Juha Ojanperä kirjoitti samaiselle palstalle oman kommenttinsa:
– Olin tänä iltana tekemässä havaintoja syvän taivaan kohteista Paraisilla, Turun saaristossa. Kiinnitin pian huomiota luoteisella/läntisellä taivaalla näkyvään himmeään valohehkuun, joka noudatteli tarkasti eläinradan tason suuntaa. Hehku oli voimakkaimmillaan Oinaan tähdistön tienoilla, joka oli tuolloin noin 30 asteen korkeudella. Hehku muodosti noin 45 asteen kulman horisonttiin nähden. Ja kun vielä otamme huomioon sen, että eläinratavalo näkyy talvi-iltaisin läntisellä taivaalla, niin uskaltaisin mitä suurimmalla todennäköisyydellä väittää havainneeni eläinratavalon hehkun!
Keskustelu jäi vielä vaimeaksi, mutta pari myötämielistä kommenttia Ojanperä sai.
KOLME VUOTTA myöhemmin Ojanperä jatkoi juttua ja selvästi innoissaan. Hän oli varma, että oli nähnyt eläinratavalon jälleen Airiston suunnalla Paraisilla.
– Eli onkos tässä nyt käynyt niin, että olen tehnyt elämäni toisen havainnon eläinratavalosta Suomesta käsin havaittuna?, hän kirjoitti Ursan keskusteluun.
Tämän jälkeen havaintojen ja ajatusten vaihto pääsi vauhtiin ja kuvia eläinratavalosta alkoi tulla Uudestakaupungista, Turun suunnalta ja pohjoisempaa Suomesta.
Nykyään tähtitieteenharrastaja tietää jo etsiä ilmiötä Suomen taivaalta.
Euroopan eteläisen observatorio ESO:n observatoriot sijaitsevat Chilessä. Opetusvideo eläinratavalosta on kuvattu siellä.
MATTI HELIN teki ensimmäiset havaintonsa eläinratavalosta vain muutama vuosi sitten. Kaikkiaan hän arvioi nähneensä valon vain 4–5 kertaa.
– Se taisi olla vuonna 2017, kun innostuin asiasta. Lähdin Pöytyälle Savojärven rantaan ja hyvinhän se näkyi hetken aikaa.
Tänä keväänä Helin on ehtinyt nähdä eläinratavalon jo Pomarkussa. Samalla reissulla kameraan tallentui todellinen huippuhetki, eläinratavalon vastavalo.
– Se on suoraan aurinkoa vastapäätä oleva alue, joka on kuvattu alle kymmenen kertaa.
Vastavaloa ei voi nähdä paljain silmin.
– Lähdin tietoisesti kuvaamaan vastavaloa. Tiesin onnistuneeni, sillä valo näkyi jo kameran takanäytöllä vaaleana tahrana. Kuvan käsittelemällä sen saa kunnolla esiin.
VASTAVALO on himmeä valoläikkä, joka näkyy aina vastapäätä aurinkoa. Vastavalo näyttäytyy ellipsin muotoisena kajona. Se syntyy, kun eläinratavalon synnyttävät lukemattomat pienet planeettojen väliset pölyhiukkaset heijastavat auringonvaloa takaisin.
HELIN KEHOTTAA lähtemään Kurjenrahkaan ja Savojärven rannalle, jos haluaa nähdä eläinratavalon. Myös Uudenkaupungin edustalla ja saaristossa ilmiötä on kuvattu paljon. Näillä alueilla asutuksen valot eivät häiritse läntisen taivaan havaintoja.
Matti Helin toimii asiantuntijana Loimaan Lehden juttusarjassa ajankohtaisista taivaanilmiöistä.
Matti Helinin vinkit
Taivaan tapahtumia maaliskuussa
- Linnunrata: Kotigalaksimme linnunrata näkyy aina pimeinä öinä, mutta kevättalvisin linnunrata kimmeltää kauniisti kuin kaarena pohjoisen horisontin yllä.
- Linnunrata näkyy kelmeänä hehkuna, jossa voi nähdä vaaleampia ja tummempia alueita. Vaaleat alueet ovat miljoonien tähtien hehkua, tummemmat alueet tähtienvälisiä kaasu- ja pölypilviä.
- Linnunrata on nykytiedon mukaan yli 100 000 valovuotta halkaisijaltaan ja sisältää eri arvioiden mukaan noin 200 miljardia.
- Oma tähtemme Aurinko sijaitsee noin 26 000 valovuoden päästä linnunradan keskuksesta.
- Planeetat ja Kuu: Maata lähinnä oleva Venus loistaa upeasti auringonlaskun jälkeen länsitaivaalla. Se on yötaivaan kirkkain kohde Kuun jälkeen. Ohut kuunsirppi näkyy lähellä Venusta illalla 28.3.2020.
- Revontulet: Kevättalvi on revontulien havainnoinnille parasta aikaa. Syys- ja kevätpäiväntasausten aika on todettu auttavan revontulten näkymistä.
Ilmastonmuutos toi pilvet harrastajan eteen
Ilmastonmuutos ei suoranaisesti vaikuta tähtitaivaan havaintojen tekemiseen. Välillisesti se tekee hommasta kuitenkin vaikeaa, sillä ilmastonmuutos on lisännyt pilvisyyttä.
Pilvien takaa ei ole nähtävää ja kuvattavaa.
– Tämä talvi on ollut sateinen ja pilvinen, vahvistaa Matti Helin.
Tähtitieteen harrastaja kaipaisi lumista maisemaa jo kuvien näyttävyyden takia. Moni ilmiö näkyisi komeammin valkoista hankea vasten.