Halot syntyvät siellä missä lentokoneet lentävät – Haloilmiön voi nähdä taivaalla yli satana päivänä vuodessa

0
22 asteen halon renkaan seurana näkyvät usein sivuauringot, ei kuitenkaan aina. Bongaaja voi itse tarkistaa, onko kyseessä juuri 22 asteen halo. – Laita kädet nyrkissä suoraan eteen. Nyrkkien näennäinen leveys on käsivarret suorana nyt noin 22 astetta, sama kuin mitä 22 asteen renkaan etäisyys auringosta, vinkkaa Helin. Matti Helinin kuva on otettu Liedossa.

Kun auringon valo taittuu ylhäällä ilmakehässä leijuvista jäähileistä, kotipihalla voi ihastella erilaisia haloilmiöitä. Halot ovat yleisimmin erilaisia renkaita Auringon ympärillä.

Haloilmiön havaitseminen ei ole onnekas sattuma, sillä sellainen näkyy yli satana päivänä vuodessa.

Halot ilmestyvät usein, kun säätyyppi on muuttumassa ja matalapaine puskemassa päälle.

– Vanha kansa tiesi, että halon näkeminen ennusti sateita, sanoo tähtitieteen harrastaja Matti Helin.

Halon voi nähdä myös kuun ympärillä, kun jäähileet taittavat yöllä kuun valoa ilmakehässä.

 

ERILAISIA HALOILMIÖITÄ on tunnistettu yli sata. Toiset niistä ovat äärimmäisen harvinaisia ja toiset yleisempiä. Rannnikolla ja vesistöjen äärellä on erinomaiset mahdollisuudet nähdä yksi harvinaisemmista haloista, heijastusala-aurinko.

Matti Helin on onnistunut näkemään tämän kotimaisemissaan Liedossa muutaman kerran.

Ilmiö syntyy, kun pilvet peittävät auringon, mutta vesialueen yllä on selkeää.

– Ilmiössä aurinko heijastuu merestä tai järvestä takaisin ylös, ja tämä heijastus muodostaa halon oikean auringon paikalle taivaalle. Se on usein punertavan oranssi, pystypilarimainen, kertoo Helin.

(Katso Helinin kuvat tästä ilmiöstä Taivaanvahti-sivustolta.)

 

YLEISIN HALOILMIÖ on 22 asteen rengas. Sen voi nähdä sekä Auringon että Kuun ympärillä. Tämän halon yleisyys selittyy ilmakehässä olevien jääkiteiden muodoilla.

– 22 asteen renkaan muodostumiseen tarvittavaa jääkidettä on olemassa eniten. Eri haloilmiöt syntyvät eri muotoisista jäähileistä. 22 asteen renkaassa jääkiteen ei tarvitse olla täydellinen. Yleensä se on sauvamainen jääkide, jossa on kuusi kulmaa, vähän kuin lyijykynän poikkileikkaus.

Ilmiön nimi tulee halon läpimitasta ja renkaan säteestä. Se on 22 astetta auringosta.

– Sen voi itse helposti tarkistaa, kun laittaa kädet nyrkissä suoraan eteen. Nyrkkien näennäinen leveys on käsivarret suorana nyt noin 22 astetta, sama kuin mitä 22 asteen renkaan etäisyys auringosta, vinkkaa Helin.

22 asteen halon renkaan seurana näkyvät usein sivuauringot, ei kuitenkaan aina. Sivuauringot voivat näkyä myös ilman rengasta, eikä sekään ole harrastajalle vieras näky.

Kuvassa näkyy neloishalo. Se on kuvattu Turussa maaliskuussa 2018. Kuvassa näkyy yleisin halo, eli 22 asteen rengas auringon ympärillä näkyvänä ympyrä. Lisäksi kuvassa on auringonpilari, auringon päällä oleva salmiakkikuvio. Kolmantena kuviona ovat sivuauringot. Komeuden kruunaa yläkaari, joka sivuaa 22 asteen kaarta. Se on näistä neljästä ilmiöstä kaikkein harvinaisin. Kuva: TS/Anne Savolainen.
Tämä halo on kuvattu Salossa tammikuussa 2016. Samana päivänä syntyi myös kyseisen talven pakkasennätys. Kuva: SSS/Mikko Kiviluoto.

HALOT SYNTYVÄT yleensä noin kymmenen kilometrin korkeudessa, jossa lämpötila voi olla reippaasti alle 30 astetta. Samoissa korkeuksissa lentävät myös reittilentokoneet.

Helin kertoo, että joskus lentokoneiden jättövanat harsopilven kosteassa eturintamassa tarjoavat hyvän mahdollisuuden erikoisempien halojen muodostumiseen. Bongaajan kannattaa huomioida ne.

Haloja voi nähdä kaikkina vuodenaikoina.

– Haloilmiö voi kestää pari minuuttia, jos se syntyy ohimenevän harsopilven reunaan. Tai sitten halonäytöksestä voi nauttia tuntikausia, vinkkaa Helin.

Matti Helin toimii asiantuntijana Loimaan Lehden juttusarjassa ajankohtaisista taivaanilmiöistä.

Matti Helin.

Fakta

Näin bongaat halon

  • Halot näkyvät useimmiten Auringon tai Kuun suunnalla tai sen ympärillä.
  • Haloja luullaan usein sateenkaariksi, mutta ne esiintyvät eri puolilla taivasta.
  • Hyvä muistisääntö näiden kahden valoilmiön erottamiselle on, että sateenkaari näkyy valonlähdettä vastapäätä, halot taas valonlähteen suunnalla.
  • Halot voi nähdä paljain silmin. Katsottaessa aurinko olisi hyvä peittää jonkun esteen, kuten puun tai talon katon, taakse. Aurinkolasit ovat myös hyvä apuväline.

Huhtikuussa taivaalla myös

  • 15.4. Kuu on lähellä Jupiteria ja Saturnusta.
  • 26.4. Kuu on lähellä Venusta.
  • Lyridien tähdenlentoparvi on aktiivinen 4.–30.4. Paras havaintoaika on 22.4. aamuyö.
  • Pyrstötähti Atlas saattaa kirkastua paljain silmin nähtäväksi kuun lopussa.
  • Vinkit: Matti Helin.

 

Atlaksesta saattaa tulla huikean kirkas pyrstötähti

Vuodenvaihteessa taivaalta löytyi uusi pyrstötähti, joka nimettiin koodilla C/2019 Y4 eli Atlas. Alkuvuonna Atlas kirkastui yllättävän nopeasti ja on laskettu, että pyrstötähti saattaisi näkyä huhtikuun lopulla päiväsaikaan jopa paljain silmin.
Arviot kirkkaudesta tosin vaihtelevat paljon, eikä pyrstötähtien todellista luonnetta pysty täysin ennustamaan.

– Vähän aikaa sitten luin, että komeetan ydin olisi hajonnut. Se ei koskaan lupaa hyvää kirkkaudelle, sanoo tähtitieteen harrastaja Matti Helin.
Todellinen kirkkaus selviää kolmen viikon sisällä. Silloin selviää myös, onko Atlaksessa miljoonien kilometrien mittainen pyrstö, joka osoittaa pois päin Auringosta.
– Nyt pyrstötähti näkyy tuhruna taivaalla. Se on 150 miljoonan kilometrin päässä Maasta, eli yhtä kaukana kuin Maa on Auringosta, kertoo Helin.
Pyrstötähti matkaa kohti pohjoista taivaanrantaa. Vaalenevat kevätyöt voivat hankaloittaa sen näkemistä.

MONET MUISTAVAT 1990-luvun pyrstötähtikuuluisuudet. Hyakutake näkyi taivaalla kolmen kuukauden ajan vuonna 1996.
– Hyakutakella oli pyöreä pää ja pitkä pyrstö, muistelee Helin.
Seuraavana vuonna ihailtiin Hale-Bopp-komeetan lentoa.
– Sillä oli kaksi pyrstöä, sininen ja kellertävä, kertoo Helin.

Nämä silloiset kuuluisuudet ovat edelleen elossa ja voivat hyvin.
– Siellä ne painelevat edelleen Auringon ympäri, Hale-Boppin kiertoaika Auringon ympäri on 1 700 vuotta, kertoo Helin.
Yli kahdenkymmenen vuoden takaiset pyrstötähdet eivät siis enää meidän elinaikanamme palaa näkyviin, mutta Helin lohduttaa: uusia komeettoja saapuu aurinkokuntaan hyvin todennäköisesti, tosin täysin sattumanvaraisesti.

Hyakutake-komeetan pyrstö oli vaikuttava näky Tuorlan observatorion pihalla vuonna 1996 otetussa kuvassa. Valottomassa ympäristössä sen erotti paljain silmin. Arkistokuva: Timo Moberg.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here