Loimaa
Rappukäytävässä haahuileva ikäihminen, joka ei tunnista oman asuntonsa ovea tai löydä avainnipusta oikeaa avainta, on yleistyvä ilmiö taloyhtiöissä. Naapureiden ei kannata säikähtää muistisairauden oireita.
Varsinais-Suomen Muistiyhdistys on pyörittänyt vuodesta 2016 Turvallisesti kotona -hanketta. Tänä vuonna yhdistys suuntaa hankkeen toimenpiteitä taloyhtiöiden suuntaan.
– Muistisairaudet ovat hankalia, ja niitä peitellään pitkään. Tilanne saatetaan huomata vasta, kun sairaus on edennyt pitkälle. Haluamme kannustaa yhteisöllisyyteen ja siihen, että tuntisimme naapurit, hankevastaava Kaisa Karvonen kertoo.
Aihe on ajankohtainen taloyhtiöidenkin näkökulmasta. Kiinteistöliitto, Vuokranantajat ja Kiinteistöliitto Uusimaa selvittivät maaliskuussa verkkokyselyllä asumisen tulevaisuutta. 69 prosenttia vastaajista piti ikääntymistä tulevaisuuden kannalta merkittävimpänä asiana.
Ikääntyminen jätti taakseen muun muassa kaupungistumisen.
Asumisturvallisuus ei ole vain sitä, mitä asukkaan omassa kodissa on. Turvallisuuden tunnetta voi lisätä pienin seikoin kuten numeroimalla raput, kerrokset ja talot selvästi, parantamalla valokatkaisijoiden erottuvuutta seinäpinnasta ja lisäämällä kaiteita pitkille käytäville.
Yksi muistisairaan ja hänen naapureidensa turvallisuuteen vaikuttava seikka on palovaroittimen pariston vaihtaminen. Tänä päivänä toimenpidettä helpottavat esimerkiksi seinään kiinnitettävä paristokotelo, johon paristo on helppo vaihtaa ilman jakkaralle kiipeämistä, tai kestävä paristoakku, joka takaa virran useiksi vuosiksi.
Kaikista vaihtoehdoista huolimatta isännöitsijät ja taloyhtiöt ovat käyneet keskustelua siitä, pitäisikö taloyhtiön hoitaa paristojen säännöllinen vaihto.
– Palovaroittimien testaamisen voi hoitaa talkootyönä. Silloin ei tarvita taloyhtiön päätöstä, Karvonen vinkkaa.
Vuoto-, kosteus- ja liesivahdit voivat lisätä turvallisuuden tunnetta. Se, reagoiko muistisairas ihminen vahtien hälytykseen, on tapauskohtaista.
Muistisairauksia esiintyy eniten yli 85-vuotiailla. Heistä jopa 35 prosentilla on keskivaikea tai vaikea muistisairaus. Muistisairaudet eivät ole ainoastaan ikäihmisten vitsaus, vaan niitä esiintyy myös 0,26 prosentilla työikäisistä.
Väestölaskentaan ja esiintyvyystutkimukseen perustuvan arvion mukaan keskivaikeaa tai vaikeaa muistisairautta sairastavien loimaalaisten määrä nousee tänä vuonna 745:een.
Muistisairaus on herkkä aihe, mutta sairaudesta on syytä informoida ainakin huoltoyhtiötä tiedonkulun varmistamiseksi.
– Kun tätä kertomisasiaa kysyttiin muistikuntoutusporukalta, he vastasivat, että osa oli kertonut naapureilleen muistisairaudesta ja osan läheiset olivat kertoneet, mutta usein tieto kulkee naapureille, kun kuullaan haastavista tilanteista.
Jos naapurin muistisairaus on tiedossa, hänen kanssaan keskustelemista ei pidä vältellä. Päinvastoin, jos kohtaa muistisairaan naapurin porraskäytävässä omaisensa kanssa, on muistisairaallekin hyvä jutella, ei pelkästään omaiselle.
Yleensä rauhalliset keskustelut, joissa ei alleviivata naapurin muistisairautta, jättävät tunnemuistiin hyvän ja luottamuksellisen tunteen.
Varsinais-Suomen Muistiyhdistyksen tarjoama Muistiystävällinen taloyhtiö -valmennusmalli on kolmiportainen. Se on suunnattu asukkaille ja osakkaille, taloyhtiöiden päättäjille sekä isännöitsijöille ja huoltohenkilöstölle. Valmennukseen osallistuminen ei maksa taloyhtiölle.
– Valmennuksen antia voi hyödyntää omiin tarpeisiin soveltaen ja niin sanotusti ottaa kermat kakun päältä, Karvonen kannustaa.
Karvosen mukaan Loimaalta ei olla vielä saatu ilmoittautumisia. Mukaan pääsee joustavasti milloin tahansa. Jollei valmennusmallille ole nyt kysyntää, muistiystävällisen asumisen vinkkejä voi käydä myöhemmin lunttaamassa Varsinais-Suomen Muistiyhdistyksen verkkosivuilta.