MyllyRokki tuli tarpeeseen

0
Pirisevät vampit eivät jättäneet mielikuvitukselle tilaa sanoituksissaan.

Loimaa/Alastaro
– Awesome, puolitoista vuotta Suomessa asunut, Philadelphiasta Yhdysvalloista kotoisin oleva Dan Koltonuk kuvasi MyllyRokkia.
Hän oli saapunut Vehnämyllylle Alastarolle yhdessä Emmi Kähkösen, Orisuolla kesämökkeilevän Sanni Eerikinharjun ja reilun vuoden Suomessa asuneen, Saksasta kotoisin olevan Lennart Janssenin kanssa.
Mahtavaksi Rokin teki Orisuon mökiltä tulleen nelikon mielestä se, että se oli tehty paikallisin voimin ja esitteli paikallista kulttuuria – kulttuurihan ei ole vain vaikkapa musiikkia tai taidetta, vaan myös tapakulttuuria.
– Kuuntelimme etukäteen Robbie Hill & Hillsidesia, Sanni Eerikinharju ja Lennart Janssen sanovat.
Se sinetöi päätöksen lähteä tapahtumaan ja bändi olikin kuulemma ihan yhtä hyvä livenä kuin mökillä kuunneltuna.
– Tämä oli ihan must, nelikko sanoo hymyillen sekä tapahtumasta että bändistä.
Dan Koltonukin tapahtuma yllätti kahdella tavalla: hän oli arvellut suomalaisten olevan vakavia ja hiljaisia, mutta sellaisia ei ilmeisesti olla Suomessa – ainakaan Alastarolla.
Hauskanpito yllätti, mutta myös paikallinen kulttuuri ja erityisesti myllymiljöö. Tapahtuma ja myllyn kunnostaminen kertovat heidän mielestään intohimosta.
– Tänne kansanmusiikkia, galleria, näyttelyjä, Emmi Kähkönen visioi ja sanoo, että paikassa on vaikka mitä mahdollisuuksia.
He toivovat, että vanhoista rakennuksista pidettäisiin parempaa huolta muutenkin.
– Liput loppuunmyytiin ja ihmiset ovat innostuneita, alastarolaiset Liisa Mäkipää ja Paula Rantanen kuvailivat MyllyRokin tarpeellisuutta elokuun helteisessä illassa.
Oman kylän tapahtumaa kiiteltiin vuolaasti jo siksi, että Alastarolla tapahtuu ja koronan keskellä tapahtuu.
Heidän ja koko heidän pöytäseurueensa mielestä Rokki on iso tapahtuma. Oikeinko isolla alkukirjaimella?
– Eikun ISO tapahtuma, Liisa Mäkipää nauraa ja korjaa kaikki kirjaimet isoiksi.
Illan juontaja Mikko Mäkinen taisi aistia Rokin fiiliksen oikein, kun hän villitsi yleisön taputtamaan ja huutamaan.
– Make Alastaro great again, hän letkautti hengennostatuksen päätteeksi.
Pöydän päässä istuneella Reijo Mäkelällä oli aivan omanlaisensa tausta myllyyn ja tapahtumaan. Hänen isänsä oli ollut 1945 myllyä rakentamassa ja oli lähtenyt kotiin, kun poika syntyi.
– Näin minulle siis on kerrottu, itse olin silloin niin pieni, että en varsinaisesti muista, mies testaa toimittajan huumorintajua.
Myllyn isäntä ja Rokin pääjärjestäjä Ville Raikunen summasi, että alkoholi loppui kesken, mutta järjestelyt toimivat eikä järjestyshäiriöitäkään ollut. Rokkia olivat tekemässä myös Alastaron kyläyhdistys, Alastaron reserviläiset ja partiolaiset, Loimaa Events ja Loimaan SPR.
– Poliisilta ja alkoholiviranomaisilta olisi luvat ollut 490 henkilölle, mutta koronan vuoksi halusimme kantaa vastuumme ja tarjota jokaiselle istumapaikan. Niitä saatiin mahtumaan 350.
MyllyRokin jatkosta Ville Raikusella ei ole vielä tietoa.
Alastaron oma festari ei muuten jäänyt huonommaksi kuin ”isommatkaan” rockfestivaalit. Ruisrockhan on kuuluisa siitä, että ruotsinlaiva lipuu päälavan ohi, mutta mentiin MyllyRokinkin ohi vesitse – esimerkiksi jokilautalla Loimijoella. Liekö ollut kyseessä Vilja Line…

 

Lue lisää 18.8.2020 lehdestä

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here