Huonossa hapessa ollut Suur-Loimaan historia pelastettiin lahjoittamalla

0
Loimaan kaupungin arkistosihteeri Sami Männistö jakoi Suur-Loimaan historia -kirjoja.Arto Heikkilä kuittasi ja otti omansa luettavaksi.

LOIMAAN kaupungintalon liepeillä kiemurteli kolmen jälkeen torstaina noin sadan metrin pituinen jono. Jo tunnin kuluttua iso kasa tyhjiä pahvilaatikoita kaupungintalon aulassa kertoi suuresta kiinnostuksesta lahjoituksena jaettuja Suur-Loimaan historia -teoksia kohtaan.

– Asun Loimaalla ja sukujuureni ovat täällä, joten minua kiinnostaa kotiseutuni historia. Viemme kirjoja myös äidilleni ja työkaverilleni samalla reissulla, teoksia hakemaan tullut Niina Nurmi kertoi.

– Kiinnostusta kirjoja kohtaan on todellakin ollut mukavasti. Hyvä, että ihmisiä kiinnostaa alueen historia. Ja hyvä, että saadaan jaettua kirjoja pois, jos tämä talokaan ei enää tässä voi toimia tulevaisuudessa, kirjoja jakanut Loimaan kaupungin arkistosihteeri Sami Männistö totesi.

Suur-Loimaan historia -teoksia oli päätyä noin 2 500 nidettä hävitettäväksi, koska niitä säilytettiin sisäongelmista kärsineessä tilassa. Hannes Mikkolan kuntalaisaloitteen myötä kirjat päätyvät lahjoitettavaksi ja paikalliset saavat lukea ilmaiseksi kattavia teoksia alueensa historiasta.

Teoksia hakiessaan jokaisen piti kuitata kirjallisesti, että vakuuttaa saaneensa mahdollisuuden tutustua kaupungintalon sisäilmaongelmiin ennen kirjan vastaanottamista ja ottaa itse vastuun jatkosta.

Suur-Loimaan historia -teoksia on kolme osaa. Niistä kaksi ensimmäistä on kirjoittanut Veikko Laakso, ja kolmas osa on Jari Niemelän käsialaa. Teoksissa käsitellään Loimaan kaupungin ja kunnan, Alastaron sekä Mellilän alueen historiaa esihistoriallisesta ajasta aina 2000-luvulle asti.

Teoksia hakemaan saapunut Arto Heikkilä kertoi tehneensä jo jonkin aikaa sukututkimusta Joenperästä kotoisin olevasta suvustaan ja sitä kautta innostuneensa paikallisestakin historiasta syvällisemmin.

– Lähiseutujen historia kiinnostaa. Nyt kiinnostaa erityisesti talonpoikaishistoria, koska tekemäni sukututkimus on sivunnut sitä.

Heikkilä iloitsi, että kirjat jaetaan paikallisille, eikä niitä heitetä pois.

– Ei minua ainakaan mietitytä yhtään se, että niitä on säilytetty sisäongelmista kärsivässä rakennuksessa, koska en ole allerginen ollenkaan. Näiden kirjojen eteen on nähty varmasti paljon vaivaa ja aikaa sekä käytetty paljon rahaa. On todella hienoa, että kirjat pääsevät nyt ihmisille käyttöön.

Kirjasarjan ensimmäinen osa lahjoitettiin torstaina loppuun.

– Toista ja kolmatta osaa on vielä satoja jäljellä. Niitä voi kysellä minulta, arkistosihteeri Sami Männistö kertoi lahjoitusrupeaman jälkeen.