Intohimo hevosiin teki Arvista yrittäjän jo lapsena

0
Heidi Jokisen omistama suomenhevosori Donny voitti Arvin ratsastamana nuorten suomenhevosten kenttäratsastussarjan Avant Trophy -finaalin viime vuonna. Katse onkin molemmilla nyt tiukasti tulevaisuuden kisoissa, sillä kunnianhimoa riittää sekä Donnylla että Arvilla.

Ypäjä

Sari Holappa

Donny kolistelee mielenosoituksellisesti pilttuussaan olevaa ruokakaukaloa. Seitsemänvuotias suomenhevosori on pahoittanut mielensä, koska sen hoitaja ja ratsastaja Arvi Martikainen juttelee toimittajan kanssa eikä anna huomiota sitä kipeästi kaipaavalle hoidokilleen.

– Donny on vielä tuollainen vauva, joka tarvitsee huomiota, Arvi luonnehtii karsinassaan murjottavaa, Heidi Jokisen omistamaa kuusisataakiloista järkälettä.

Kun Arvi käy rapsuttelemassa ja antamassa vähän herkkuja Donnylle, hevonen rauhoittuu. Mutta vain hetkeksi. Kohta kolistelu alkaa taas uudelleen.

Kiinteä suhde ei kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys hevosen kanssa. Pian 16 vuotta täyttävä Arvi on harrastanut hevosia puolet elämästään ja tietää, että suhde rakennetaan pikkuhiljaa toinen toistaan kunnioittaen.

– Arvi on tosi hyvä hevosten kanssa. Hän osaa olla rauhallinen ja tosi tsemppaava, Taija -äiti kuvailee poikaansa.

– Kun hevosen kanssa on muodostunut hyvä luottamussuhde, ne välittävät tosi paljon hoitajastaan, Arvi vielä lisää.

Ulkona aitauksessa Arvia puolestaan tervehtii tuttavallisesti höristen hänen oma hevosensa, kahdeksanvuotias Sessa. Kenttäratsastusta kunnianhimoisesti treenaava Arvi sanoo, että nuorta hevosta kouluttaessa perustan tulee olla kunnossa ja siksi luottamus on niin tärkeää. Vahvan suhteen avulla edetään kiireettä kohti vaativampia esteitä.

– Jotta hevosella pysyy motivaatio yllä, päätä rakennetaan askel kerrallaan.

Sekä Donnyssa että Sessassa on Arvin mielestä potentiaalia isommillekin kentille, mutta hevosten kanssa on aina varauduttava äkkipysähdykseen.

– Yhtäkkiä voi tapahtua jokin onnettomuus ja hevosen ura loppuu siihen. Lisäksi jokainen on oma yksilönsä, jonka kehitys kulkee omaa tahtiaan. Sitä ei voi pakottaa.

Arvin omat kunnianhimot liittyvät paitsi hevosten parhaaseen mahdolliseen kasvatukseen, myös isoille kilpailukentille aina GP-kisoihin saakka.

– Minulla on vielä kolme kautta jäljellä junioreissa, ja tavoitteena on startata tällä kaudella junioreiden SM-kilpailuissa. Myöhemmin on tavoitteena pääsy Pohjoismaiden mestaruuskisoihin ja nuorissa ratsastajissa aikanaan Euroopan mestaruuskisoihin, hän valottaa suunnitelmiaan.

Juuri kunnianhimo on saanut Pukkilassa, Itä-Uudellamaalla asuvan Arvin tulemaan Ypäjälle. Hän on päässyt vuoden alusta Ypäjän Hevosopistolle toimintansa siirtäneen olympiaurheilijan Sanna Siltakorven ja Elmo Jankarin oppiin.

– On aivan huippua, että pääsin heidän talliinsa, Arvi iloitsee ja kertoo olleensa paikkakunnalla nyt kuukauden verran.

Tarkoitus on olla Ypäjällä kesäkuun loppuun, aina siihen saakka, kun Sessa ja Donny matkaavat kotilaitumilleen Pukkilaan.

Ypäjän kenttäratsastuspuitteita ja -olosuhteita Arvi kehuu estoitta.

– Esimerkiksi maastoratoja on valtavasti. Lisäksi maastoestetehtäviä muutellaan joka viikko, hän kiittelee ja sanoo ottaneensa kehityksessään jo yhdessä kuukaudessa aimo harppauksia.

Nuoren miehen hevosuran alku ei ole ehkä se kaikista tavallisin, sillä jo kymmenenvuotiaana hän ryhtyi yrittäjäksi rahoittaakseen harrastuksensa. Kun Arvi meni talleille ensikerran kahdeksanvuotiaana, hän tiesi kuuluvansa hevosten pariin. Perheeseen hommattiin pian oma hevonen, Nasu, jonka kanssa sekä Arvi että pikkusisko Alina harjoittelivat ahkerasti. Nasu kärsi kuitenkin jalkavaivoista, ja Arvi alkoi vaatia vanhemmiltaan uutta, ihan oikeaa kilpahevosta. He sanoivat, että poika saisi itse rahoittaa hevosensa. Ja sillä tiellä Arvi on edelleen.

Ensin hän alkoi tarjota naapurustossa lumenluontipalvelua, mutta huomasi aika pian sen olevan melko kannattamatonta bisnestä. Sitten hän sai älynväläyksen ja ryhtyi myymään itsetekemiään koruja.

– Kun paikallislehdet tekivät Arvista juttuja myymässä korujaan, lumipalloilmiö lähti liikkeelle, äiti kertoo ja sanoo suosion olleen lopulta niin suurta, että Arvin kojulle oli messuilla ja muissa tapahtumissa kymmenien metrien jonot.

Korumyynti oli niin kannattavaa, että Arvi sai vuodessa hevosrahat kasaan. Ostettuaan Valkon hänen aikansa ei enää riittänyt messuilla kulkemiseen ja yritystoiminta laajeni luento- ja juontokeikkoihin. Koronan iskiessä ja keikkailun loppuessa yhdeksäsluokkalainen Arvi rahoittaa hevosharrastustaan nykyään pitkälti sosiaalisen median yhteistyökumppaneidensa avulla. Seuraajia hänellä on jo tuhansia, ja äidin mukaan eniten keski-ikäisiä naisia.

Hevosharrastus on saanut Arvin panostamaan myös koulunkäyntiin, ja keskiarvo onkin koko yläasteen huidellut päälle yhdeksässä. Kannustimena on päästä ensin Helsinkiin Mäkelänrinteen urheilulukioon ja sen jälkeen korkeakouluun, joka takaa hyvän ammatin ja toimeentulon.

– Harva elättää itsensä kilparatsastamisella, ja siksi haluan itselleni jonkun perusammatin, jotta pystyn jatkamaan hevosten parissa. Ne ovat kuitenkin kaikista tärkein asia ja elämäntapani, Arvi toteaa ja sanoo uravalintojen suuntautuvan mahdollisesti lääke- tai kauppatieteiden pariin.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here