Loimaan seutu
Anni Hinkkanen
Komealupiini kukkii parhaillaan tienvarsilla, niityillä ja pihapiireissä. Se kohoaa kohti taivasta sinisen, violetin, vaaleanpunaisen ja valkoisen sävyissä. Sen siemenet ovat alkaneet jo kypsyä siemenpaloissa.
Jos lupiinin kukkavarsia ei poisteta, kypsyneet palot poksahtavat, ja siemenet leviävät muutaman metrin päähän. Lajin leviäminen on tehokasta, ja se valtaa jatkuvasti lisää alaa.
– Lupiinia ei kannata säästää silmäniloksi: vaikka kaikki suomalaiset kitkisivät sydämensä kyllyydestä, niin silti sitä riittää myös katseltavaksi, hävittämistalkoisiin ryhtynyt Laura Kilpiö muotoilee.
Komealupiini luokitellaan haitalliseksi vieraslajiksi, eikä sitä saa päästää ympäristöön, kasvattaa tai tuoda Suomeen. Kilpiö aloitti lupiinin kitkemisen kolmisen vuotta sitten kotinsa pihamaalta.
– Neuvoni on, että aloita pienestä. Muutaman yksilön kasvustot ovat vielä kitkettävissä käsin.
Komealupiini lisääntyy pääasiassa siementen avulla, joten hyvä keino estää uusien siementen syntyminen ja leviäminen on katkaista tai niittää kukinnot ennen siementen kypsymistä.
Jos kukinnot tahtoo niittää, se pitää tehdä ennen kuin siemenet muodostuvat. Ensimmäinen niitto olisi hyvä tehdä alkukesästä, ja toistaa niitto 2–4 kertaa kasvukauden aikana.
Jos kukinta on pitkällä ja siemenet sekä siemenpalot ruskeita, niittäminen ei enää kannata.
– Siemeniä ei saa niittäessä tai kitkiessä päästää maahan, koska silloin lupiini vain leviää.
Jos komealupiineja on vähän, ne kannattaa kaivaa juurineen ylös. Lupiinin raa’at palot Kilpiö hävittää sekajätteessä. Siemenettömät lupiinin kukinnot hän haravoi kasaan maatumaan. Ne voi laittaa myös kompostiin, kuten Vieraslajit.fi -sivusto ohjeistaa.
Komealupiini, eli lupiini, on monivuotinen hernekasvi, joka tuotiin Suomeen 1800-luvulla koriste- ja rehukasviksi.
Hernekasveille tyypilliseen tapaan lupiini sitoo ilmakehän typpeä käyttöönsä ja pystyy näin kasvamaan vähäravinteisillakin mailla. Näin se niin ikään rehevöittää kasvuympäristöään.
Perusteita kasvin hävittämiselle on muun muassa sen voimakas leviäminen uhanalaisten niittykasvien elinalueille. Lupiini uhkaa kulttuurimaisemaa ja suomalaisen luonnon monimuotoisuutta.
– Niittykasvit eivät viihdy lupiinin rehevöittämässä maassa. Alkuperäiset suomalaiset kasvit jäävät ahtaalle, Laura Kilpiö suree.
Kilpiö muistuttaa myös muista haitallisista vieraslajeista, kuten kurtturuususta, jättiputkista ja espanjansiruetanasta. Jättiputken havaitessa hän suosittelee ottamaan yhteyttä asiantuntijaan, koska laji polttaa ihoon haavoja.
– En ole kuullut, että espanjansiruetanaa olisi vielä Loimaalla, mutta netissä on mahdollista ilmiantaa haitallisia vieraslajeja esimerkiksi Vieraslajit.fi -sivustolla.