Virttaan koulun toiminta päättyi 144 vuoden jälkeen yhteisesti laulettuun Suvivirteen lauantaina. Pihamaalla pidettyyn tunteikkaaseen tilaisuuteen saapui suuri joukko väkeä kunnioittamaan koulun pitkää historiaa.
– Tiedän kyllä, että kun Suvivirsi pian raikaa, niin itku tulee. Olisin toivonut, että perheen nuoremmatkin lapset olisivat saaneet käydä koulua tässä omalla kylällä, kolmen lapsen äiti Marjo Puputti sanoi haikeana.
Perheen lapsista kaksi on vielä alle kouluikäisiä, ja Puputilla olikin toive päättäjille.
– Toivon, että tulevat päättäjät ymmärtävät, että meillä on nyt kasvamassa tosi paljon pieniä lapsia ja että koulu avattaisiin myöhemmin uudestaan.
Myös Virttaan kyläyhdistyksen puheenjohtaja Mira Heikkilä kuvaili, että yleistunnelma oli kylällä haikea.
– Täytyy mennä nyt vain eteenpäin sillä, mitä on annettu. Murheen alhoon emme painu, sitä ainakin itse toivon. Pidetään pää pystyssä ja puolemme, Heikkilä sanoi.
Uskoa kylän tulevaisuuteen valoi 9-vuotiaan Asla Välimäen tilaisuudessa pitämä puhe.
– Tunnelma on haikea, ja koulun menetys on isku, mutta ei se ole kuolinisku. Virttaa oli olemassa jo ennen koulua ja Virttaa jää olemaan myös lakkautuksen jälkeen. Täällä koulussa olemme saaneet eväitä elämään, ja turvalliselta pohjalta on hyvä ponnistaa isompiin ympyröihin. Koulu ei ole kuitenkaan ainoa opinantaja, sillä Virttaalla kaikki kasvattavat, Välimäki puhui.
Tyhjäksi jäävän koulurakennuksen kohtalo on vielä hämärän peitossa. Mitä käyttöä virttaalaiset toivoisivat rakennukselle?
– Päiväkoti voisi siirtyä tähän. Koulu on tehty erinomaiselle paikalle hiekan päälle, ei ole homevaurioitakaan, pohti kyläyhdistyksen Pekka Mykkänen .
Heikkilän mukaan taas pääasia olisi, että rakennus tulisi edes johonkin käyttöön.
– Kaikkein surullisinta on, jos se jää tähän ränsistymään. Toki kaikkea hienoa voi aina visioida, jos vaikka saataisiin tiloihin monipalvelukeskus. Eri asia on, kuka sellaisen laittaisi alulle. Kyläyhdistyksen resurssit eivät siihen riittäisi, Heikkilä mietti.
Koulussa oli viimeisenä keväänä yhteensä 13 oppilasta kolmella luokka-asteella, ja henkilökuntaan kuului yksi opettaja ja koulunkäynninohjaaja. Opettaja Erja-Sisko Valkama kuvaili, että pieni kyläkoulu on ihan oma maailmansa.
– Täällä on ollut tosi kiva työskennellä, ja olo on haikea. Oppilaiden kanssa olemme käyneet läpi koulun lopettamiseen liittyviä asioita. He ovat olleet surullisia ja monia vähän jännittää lähteä isompaan kouluun. Osa heistä lähtee eri kuntaankin.
Koululla on ollut erityinen merkitys myös hänen opettajanurallaan.
– Valmistuessani vuonna 2001 opettajaksi oli Virttaan koulu ensimmäinen opetuspaikkani.
Valkama opetti välillä myös Alastaron Kirkonkylän koulussa, kunnes tuli takaisin Virttaalle. Syksyllä on edessä paluu virkapaikalle Kirkonkylän koulun opettajaksi.