Vehkeilyä, lahjontaa ja määrätietoisuutta. Romantiikkaa, kuohahtelevia tunteita ja elämän suuria käännekohtia. Ajankuvaa, dramatiikkaa ja ihmissuhteiden koukeroita. Suunnilleen näistä aineksista koostuu Kertunmäen kesäteatterin tämänvuotinen näytelmä Puhtaat valkeat lakanat, joka vie katsojan ihmettelemään erään vaatefirman vaiheita 60- ja 70-luvulle ja samalla antaa mahdollisuuden kurkistaa henkilöiden yksityiselämään, joka on kaikkea muuta kuin tasaista.
Puhtaat valkeat lakanat perustuu samannimiseen tv-draamaan, joka esitettiin 90-luvulla. Nyt sarja on luontevasti typistetty kahden tunnin teatterielämykseksi.
Sari Äikää-Torkkelin ohjaama ja Raija Orasen käsikirjoittama näytelmä on harkittu ja tasapainoinen kokonaisuus, jossa kohtaavat kaksi todellisuutta: karu yritysmaailma toiveineen ja pettymyksineen sekä yhden perheen elämä yrityksen pyörittämisen takana. Romantiikkaakin on, samoin huumoria, sopivassa suhteessa.
VAATTEITA VALMISTAVA firma Raikas oy tähtää idänmarkkinoille. Kuinka lyödä rahoiksi suuressa naapurimaassa? Ystävyyttä, yhteistyötä ja avunantoa ainakin tarvitaan. Samaan aikaan ay-liike hengittää niskaan, kun työntekijöiden oikeudet uhkaavat unohtua uudistusten yhteydessä.
Kauppoja juonitaan saunan lauteilla, venäläisille vieraille tarjoillaan parasta konjakkia. Idänkaupan vaiheita kuvaava käyrä on kuin vuoristorata. Samanlaista vuoristorataa on välillä henkilöiden elämä, kun isä keskittyy liikaa työhön, tytär reputtaa ylioppilaskokeet ja kilpakosijat pörräävät ympärillä. ”Pitääkö sitä sotkea perhe ja tehdas”, Raikkaan perheen äiti Maire (Stina Saraste) parahtaa.
Kohtaukset ovat nopeita ja tehokkaita, sananvaihto nokkelaa ja pistelevää. Näyttelijöiden ajan muodin mukaiset asut vaihtuvat tiuhaan. Näytelmän alkupuolisko on hitaampi ja ikään kuin petaa tapahtumia, jotka suorastaan hengästyttävällä teholla lähtevät käyntiin väliajan jälkeen.
Rooleissaan loistavat muun muassa Lari Lauanne, joka näyttelee sarkastista mutta lämminhenkistä liikemies Eero Kurppaa, sekä Juho Kaunisto, jonka hahmoa Veijo Salmea on kaikesta tämän lipevyydestä ja itseriittoisuudesta huolimatta mahdoton vihata. Jani Hägg on toimitusjohtaja Ensio Raikkaan roolissa uskottava.
KAIKKEIN KEVYIMMÄSTÄ päästä Puhtaat valkeat lakanat ei ole. Vitsejä ei varsinaisesti tykitetä, ja jotkin kohtaukset vetävät katsojan vakavaksikin. Historiantuntemuksesta on hyötyä. Kovin pienille katsojille tätä näytelmää ei myöskään ole suunnattu.
Toki huumoriakin on. Eniten katsojaa naurattaa hahmojen välinen naljaileva sanailu sekä erilaisten persoonien yhteentörmäykset. Vitsit eivät ole päälleliimattuja eivätkä väkinäisiä vaan istuvat osaksi kokonaisuutta. Huumoria syntyy myös pienistä yksityiskohdista, jotka luovat kuvaa näiltä menneiltä vuosikymmeniltä. Näitä yksityiskohtia ovat muun muassa asut, musiikki sekä viittaukset erilaisiin kulttuuri-ilmiöihin. Niitä näytelmässä riittää.
Mira Kreivilä