KESÄTEATTERI: Krekilässä paljon melua kurpitsasta

0
Paikallinen etsivä (Hannu Suominen) jahtaa kuumeisesti kurpitsaa, josta Lilli (Marjaleena Mäkelä) saattaa tietää jotain.

Krekilän Myllyn kesäteatteri juhlii 40. kesäteatterivuottaan harmittomalla hupailulla, jossa selvitetään kurpitsan mysteeriä. Pyöreitä vuosia on juhlistettu tänä vuonna käsikirjoituksella, joka valikoitui kirjoituskilpailun voittajaksi. Marita Kärkkäisen iloinen Kurpitsa voitti kilpailun, johon osallistui kymmeniä kynäilijöitä, minkä vuoksi odotukset ovat korkealla.

Ohjaajana toimii tänäkin vuonna Laura Kilpiö, joka on ollut vuosien varrella mukana Kreikilässä eri rooleissa ja ohjannut näytelmiä aiemmin muualla ja nyt ensimmäistä kertaa Krekilässä.

TIENOON UUDEN asukkaan Tapio Riemurannan (Kerkko Vihava) pihalle ilmestyy jostakin kurpitsa. Pian selviää, ettei kyseessä ole mikä tahansa vihannes, vaan dolce fortuna, jalostettu uudislajike, jonka on määrä tehdä ensiesiintyminen kansainvälisillä kurpitsamessuilla.

Ensin kurpitsaa etsii kissojen ja koirien kanssa nimettömäksi jäävä etsivä (Hannu Suominen), sitten koko kylä. Väärinkäsitys seuraa toistaan, mistä seuraa sakea soppa – tai ehkä tässä tapauksessa pikkelssi.

Kaiken tämän keskellä toisiaan kyräilevät naapurukset Anna Kollonen (Irma Hokka) ja Tapio Riemuranta, jotka arpovat, kumman pitää tehdä tutustumisessa aloite – alueen vanhan asukkaan vai uuden tulokkaan.

NÄYTTELIJÖISTÄ välittyy näyttelemisen riemu, joka on kantanut kesästä toiseen. Esimerkiksi Irma Hokka ottaa roolinsa varautuneena ja kärttyisenä syrjäseudun vanhuksena luontevasti. Lavalla nähdään myös neljä suloista lapsinäyttelijää, milloin mitäkin remonttia tyrkyttäviä kaupustelijoita, jotka Anna Kollonen häätää tiehensä harjalla uhaten.

Katsojaa riemastuttaa myös pirteän värikäs puvustus, etenkin Lillin (Marjaleena Mäkelä) rempseä look.

Kurpitsa tarjoaa aimo annoksen huumoria, joka perustuu pääasiassa tilanteisiin ja henkilöiden välisiin suhteisiin. Huumori on harmitonta ja aukeaa kaikenikäisille, minkä vuoksi Kurpitsa naurattaa myös perheen pienimpiä.

Poukkoileva juoni herättää ajoittain kysymyksiä. Katsojalle jää hieman epäselväksi, miksi yksi vihannes saa koko kylän liikekannalle. Henkilöiden motiiveja saa arvuutella. Aukotonta juonta tärkeämpää lienee kuitenkin viihtyminen, joka Krekilän Myllyn kauniissa maisemissa on helppoa.

Näytelmä päättyy jymy-yllätykseen. Lopun lämmin kohtaus saa myös hymynkareen nousemaan paatuneemmankin kasvoille. Kurpitsassa ei siis ole kyse pelkästään kurpitsasta, vaan myös jostain syvemmästä: ystävyydestä ja yhteisöstä.

Mira Kreivilä