Kolumni, Kati Uusitalo: Metusalem

0

Metusalemiksi kutsuttiin ennen jotakuta ”ikivanhaa”. Termi ei liene nykypolville enää kovin tuttu, mutta siitä huolimatta Metusalemiksi tunsin itseni taas kerran viime viikolla.

Loimaan kehittämisjohtaja Matti Tunkkari oli viimeisiä päiviä töissä ennen eläköitymistään. Juotiin kahveet ja ehdittiin turista muutama sana.

Hän tuli Alastaron kunnanjohtajaksi 1990-luvun puolivälin jälkeen ja oli siten Loimaan johtavista virkamiehistä virkaiältään vanhin. Nyt titteliä pääsee kantamaan Manne Pärkö, joka on hoitanut sivistysjohtajan virkaa vuoden 2006 kesästä asti, ensin sijaisena ja väliaikaisena sivistysjohtajana.

TÄÄLLÄ Loimaan Lehden toimituksessa minä ja Salon Pasi ollaan tultu töihin 1998. Pasi oli välillä vähän aikaa yrittäjänä ja minäkin kävin naapurilehdessä komennuksella. Hakalan Sampsa on tullut kesätöihin 1993, seikkaili sitten maailmalla ja palasi 2006.

Kivirannan Larilla tuli juuri eka kymppi täyteen ja Salon Anun työvuosimerkkipäivissä juhlitaan seuraavaksi 4-kymppisiä.

Nykytoimituksellamme freelancereineen kaikkineen on rutkasti enemmän vuosia kokemuksena kuin 1915 perustetulla lehdellä ikävuosia, joten olemme nähneet muutamiakin virkamiehiä tulevan ja menevän.

Loimaalla nopeinta kierto on ollut teknisen ja ympäristöpalvelun johdossa: 15 vuodessa on ollut kuusi teknistä johtajaa. Seitsemäs aloittaa syksyllä.

Olemme me itse asiassa nähneet aika monia valtuustoja ja kunnanhallituksiakin sekä poliitikkoja tulevan ja menevän. Minunkin työvuosillani on kuntavaalit käyty jo kuusi kertaa.

KAHVEILLA Matti Tunkkari toisti sen, mikä on toimittajille ja monille muillekin selvää. Asiat eivät tapahdu naps, tuosta vaan, vaan tulokset siitä, mitä nyt tehdään ja mitä nyt päätetään, näkyvät usein vasta vuosien päästä.

Se vasta näkyy, jos ei päätetä ja jos ei tehdä.

Sattumalta keskustelin alkuviikolla erään lukijan kanssa ihan muusta asiasta, ja hän kysyi, että muistanko yhden tekemäni 20 vuoden takaisen jutun. Muistin tämän kissamaailman saippuaoopperan, mutta piti sitä hakea arkistosta varmuuden vuoksi.

Selasin siis vuosituhannen alun lehtiä ja taas tunsin itseni Metusalemiksi. Kuin silloinkin, taas puhutaan jokirannoista, taas vatvotaan toria, kaupungin (samoja) kiinteistöjä, katoavia lähipalveluita…

MATTI TUNKKARILLE kiitos siitä, että hän on halunnut kertoa – sentään kuntalaisia koskevista – meneillään olevista ja tulevistakin asioista.

Päättäjien ja viranhaltijoiden työ olisi varmasti mukavampaa ilman muita mielipiteitä, mutta avoimuutta vaadittiin muuten myös monen (valtuustoonkin päässeen) kuntavaaliehdokkaan puheissa.

Me ja lukijat jäämme odottelemaan, mitä se tarkoittaa.

Kati Uusitalo