Budjetti, on se sitten yrityksen, kunnan tai yksittäisen ihmisen, on suunnitelma. Se on kulu- ja tuloseurannan työkirja, ja siihen pyritään, että luvuissa pysytään tasapainossa. Joskus asetetaan tietenkin jopa voittotavoitteita.
Budjetin tekemisen perusta on mahdollisimman totuudenmukaiset tiedot odotettavissa olevista tuloista ja menoista. Budjetti eli talousarvio on aina arvio – tulevasta emme tiedä, mutta menneen perusteella voimme monia asioita haarukoida kohdalleen, oli kyse sitten eurovirroista, työntekijätarpeesta tai materiaalimenekistä.
Tehokkuutta tavoitellaan ja tuhlata ei pidäkään, ainakaan yhteisiä veroeuroja. Pieleen mennään, jos paperilla kuluista höylätään todellisuudesta välittämättä tai odotetaan ihmeenkaltaista lisäystä tuloihin.
Loimaalla on perinteisesti arvioitu uudelleen – ja aina alakanttiin – sairaanhoitopiirin arvio tulevan vuoden menoista. Sitten vuoden aikana on päivitelty, miten kasvaneet erikoissairaanhoidon kulut ovat keikauttaneet sote-budjetin ja pakottavat säästämään äkisti paikallisissa menoissa.
Nyt näyttää siltä, että Loimaan sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksen budjetti lähtee hyvinvointilautakunnasta kaupunginhallitukseen sairaanhoitopiirin arvioimin kuluin ja budjetissa on lukuisia uusia hoitajavakansseja muun muassa kotihoitoon (LL 28.8.).
Hyvä.
Alimitoitetut ja alimiehitetyt paikalliset sotepalvelut ovat säästöä ehkä paperilla.