Polttonesteiden hinnat kipuavat ennätyksiin, mutta useimpien meistä pitää siitäkin huolimatta ostella bensaa tai dieseliä – toisen enemmän ja toisen vähemmän, riippuen työmatkoista ja muista ajoista.
Polttoaineiden hinnat ovat kivunneet niin korkealle, että uutiseemme haastatellut, Loimaalla tankanneet ihmiset ovat jo miettineet myös vaihtoehtoja autoilulle (s. 5).
Eräs haastatelluista totesi, että kipukynnystä bensan hinnalle ei maaseudun asukkaille ole, koska ”julkiset kulkuneuvot eivät ole meille vaihtoehto”.
Joku sopiva linja-autovuoro saattaa silti saada uuden käyttäjän ja työmatkoja saatetaan taittaa jatkossa yhä enemmän myös esimerkiksi polkupyörällä. Moni haastatelluista kertoo supistaneensa ajonsa minimiin ja korona-aika etätöineen on vähentänyt autoilua muutenkin.
Ajattelutavan muutokseen meitä on haluttukin ohjata esimerkiksi autoilun kustannuksilla: tavallisten polttonesteiden hinnoista jopa noin 70 prosenttia on veroa. Energiasisältöveroa, hiilidioksidiveroa ja huoltovarmuusveroa, ja päälle tulee vielä arvonlisävero. Eikä autoilu muutenkaan niin järin halpaa ole.
Ainoa edes jotenkin omassa hallinnassa oleva ja säädeltävissä oleva asia taitaa autoilussa olla kilometrien määrä. KU