Ensimmäisen maailman ongelmat pulpahtelevat taas keskusteluun, kun paluu niin sanottuun normaaliin lähenee.
Finnair ilmoitti hiljattain aikovansa lopettaa lennot Turusta ja Tampereelta Helsinkiin tai vähentävänsä niitä ja korvaavansa ne bussiyhteyksillä. Lentoyhtiö on sitoutunut saavuttamaan hiilineutraaliuden vuonna 2045 ja perusteli suunnitelmaa lyhyiden reittien korkeilla hiilidioksidipäästöillä. Tiedemaailma on – hopeavesiporukoiden höpinöistä piittaamatta – ajat sitten todistanut ilmastokriisin olevan todellinen uhka ihmiskunnalle, joten Finnairin olisi luullut saavan suitsutusta linjakkaista suunnitelmistaan. Toisin kävi. Kilpailukykyhokemiin jumiutuneet alueidensa merkittävät edustajat kuten pormestarit menivät lähes shokkiin kuultuaan kansallisen lentoyhtiön kaavailuista. Onhan se nyt ihan pöyristyttävää, jos Tärkeät ihmiset joutuvat jurruttamaan linja-autolla tai junalla Helsinki-Vantaalle eivätkä enää pysty piipahtamaan päivän aikana Brysselissä.
Tehokkuusharhaisten lisäksi samanlaista on myös vähemmän tärkeiden ihmisten toiminta. Tolkun tyypit eivät kiistä ilmastokriisiä mutta eivät siitä huolimatta muuta kulutuskäyttäytymistään millään tavalla. Ei ainakaan vielä tänään vaan huomenna tai ehkä sittenkin joskus muulloin.
Pata kattilaa soimaa. Itsekin olen ostanut monta lähes turhaa lyhyttä lentoreissua sinne sun tänne. Osan pelkästään sen vuoksi, kun on saanut niin parahultaisen halvalla. Valitettavasti tässäkin asiassa helppo ja halpa tulevat ihmiskunnalle kalliiksi ja jälkipolvet kiroavat piittaamattomuutemme alimpaan tulipätsiin. Todennäköisesti osa jo nykyisistä lapsista alkaa vartuttuaan pitää kerosiinikoneilla tehtyjä viikonloppulomasia tai muita lyhyitä lentosäntäilyjä nolona ja junttimaisena touhuna.
En aio jatkossakaan fillaroida Itä-Eurooppaan mutta olen päättänyt matkustamisen taas mahdollistuessa vähentää hedonismilentelyä. Nopean tiedonhaun perusteella vaikkapa Saksaan pääsisi lentämättä kohtalaisen nopeasti. Ensin nesteytetyn maakaasun voimin kulkevalla laivalla yhdessä yössä Tukholmaan, josta voi junailla Kööpenhaminan kautta Hampuriin seuraavaksi illaksi.
Jo vuosia kaavailtu Rail Baltica -ratayhteys Tallinnasta Baltian muiden maiden kautta Varsovaan ja edelleen Keski-Euroopan rataverkostoon sen sijaan näyttää valitettavasti siirtyvän vuosikymmenen loppuun.
Voisimmekohan me suomalaisetkin säilyä ihan ehjinä ihmisinä, vaikkemme voisikaan alinomaa ja hetken mielijohteesta siirtää takapuoliamme ylihalvalla 850 kilometriä tunnissa muutaman päivän nahankäristys- ja juop.. eikun kulttuurimatkalle?
Sampsa Hakala
sampsa.hakala@loimaanlehti.fi