Sokerikoukku

0

Kuukausi sitten kirjoittelin kolumnini lopussa siitä, että yritän päästä valkaistusta sokerista eroon. Taas. Olin joskus kolme vuotta ilman sokeria, ja nyt siis olin jäänyt uudelleen ”koukkuun”.

Hieman päälle viikko kokeilun aloituksesta ratkesin syömään sokeria, lasten karkkipäivänä. Ja sehän olisi vielä ollut ihan ok, jos olisin ottanut vain pari. Havahduin vasta siinä vaiheessa, kun tyttö tuli luokseni tyhjän karkkipussin kanssa ja kysyi, kuka söi kaikki karkit. Vastasin, että minä, ja samalla mielessäni moitin itseäni selkärangan puutteesta.

SELLAINEN määrä karkkeja aiheutti tietysti koko loppupäivän kestävän huonon olon eikä seuraava aamukaan tuntunut sen paremmalta. Päällä oli koko päivän kestänyt aivosumu ja väsymys.

Lipsahduksestani toivuttuani päätin kerätä kaiken itsekurini ja onnistua yrityksessäni päästä sokerista eroon. Ensin tulivat julmat päänsäryt, sitten selittämättömät lihas- ja vatsakivut. Mielialat vaihtelivat iloisesta surulliseen ja kiukkuiseen. Näitä oireita kesti muutaman päivän, kunnes ne sitten vain hävisivät. Ja ajatus oli pitkästä aikaa kirkas.

Nyt joka päivä tuntuu paremmalta. On enemmän energiaa tehdä asioita eikä tule enää ikäviä väsymyskohtauksia, jolloin uni tuli melkein missä vain, milloin vain. Se olikin ehkä yksi ratkaisevimmista seikoista, jotka johtivat tavoittelemaan elämää ilman sokeria.

Toinen syy oli, että pelkäsin sokerin sairastuttavan minut vielä vakavasti. Sokerin vaarat minulla on kyllä ollut tiedossa jo vuosia, mutta kun jostain syystä en vain ole ottanut niitä tosissaan. Nyt otan.

TÄYTYY SANOA, että olen tähän mennessä taistellut eroon viinasta, tupakasta ja kahvista. Tämä taistelu on ollut kaikkein vaikein. Vieroitusoireet olivat sekä fyysisesti että henkisesti pahemmat kuin muissa yllä mainituissa laillisissa päihteissä. Makeanhimo oli välillä ihan järjetön.

Ja edelleen tekee usein mieli sokeria. Olenkin testaillut erilaisia vaihtoehtoja miten valkaistun sokerin voi korvata leivonnassa. Aloittelin ruoko- ja kookossokerilla. Siitä testasin hunajaa ja sitten löysin vaahterasiirapin.

Hedelmäsoseet ja -mehut ovat seuraavana testilistalla. Toki nämäkin aineet sisältävät glukoosia ja fruktoosia, mutta kun makeutusaineet eivät laksatiivisine vaikutuksineen sovi herkkävatsaiselle. Ehkä vielä pääsen takaisin siihen pisteeseen, jolloin ainoa makea mitä tarvitsen, ovat suomalaiset marjat.

Seuraava tehtävä on saada muukin perhe mukaan. Mies on jo jonkun aikaa ollut ilman sokeria, mutta lapsia en ole vielä saanut ylipuhuttua. Tosin kesti minullakin kolmisenkymmentä vuotta oppia asia.

Stina Saraste

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here