KOLUMNI Tontut ovat matkalla

0

Vuoden viimeiset kuukaudet jakavat ihmisiä kahteen eri osaan. Heihin, ketkä rakastavat joulua ja alkavat odottamaan sitä jo aikaisin sekä heihin, joiden korvista joululaulut tulevat jo ulos.
Nopeimmat ovat ehtineet ostamaan joulukalenterit kaupasta. Osalla saattaa jo olla pari pakettia paketoituna läheisiä varten. He ovat valmistautuneet koko vuoden tähän kohokohtaan.
Miten sitten syntyy hyvä joulufiilis? Ajattelin asiaa hetken, ja tulin johtopäätökseen, että en odota joululta vain jouluaattoa. Odotan kaikkia perinteitä, rauhallista tunnelmaa ja muita ihmisiä. Se ensimmäinen kerta, kun juo vuoden tauon jälkeen glögiä ja leipoo pipareita. Kotiin syntyy tuoksu, jota ei osaa yhdistää muuhun kuin loppuvuoteen.
Joulun aika on tarkoittanut minulle aina onnea. Ihmiset ovat hyvällä tuulella, miettivät läheisiään ja lomailevat. Kun he ostavat lahjoja, he miettivät niiden vastaanottajia. Mistä he pitävät, ovatko he puhuneet mistään tuotteesta viime aikoina? Hyvin tarkkaan suunnitellun ja onnistuneen lahjan antaminen tuntuu hyvältä. Seuraavat pari kuukautta kuluukin siinä, kun ihmiset huomioivat toisiaan enemmän kuin muina kuukausina.
Jouluaaton koittaessa ilmassa leijuu jännitys. Lapsena katsoin useana vuotena Joulupukin kuumaa linjaa aamuisin ja odotin veljeni heräämistä. Olin niin innoissani joulusta, että en pystynyt nukkumaan, kun taas veljeni nukkui ongelmitta koko aamun.
Noista hetkistä on jo vuosia, mutta into joulusta ei ole kadonnut minnekään. Se on vain muuttunut. Enää en odota isoveljeni heräämistä, vaan olemme sopineet ajan jouluruoalle. Keräännymme yhdessä perheenä viettämään iltaisin joulua, josta jatkamme jokainen takaisin omille teille. Aattona ruokapöydässä taustalla soivat hiljaa joululaulut ja nautimme perheen seurasta.
Todellinen joulun odottaminen syntyi aina ruokailusta mummilassa. Mummilaan saapui koko sukuni. En tapaa osaa sukulaisistani kovinkaan usein, mutta jouluisin pääsi kuulemaan kaikkien kuulumisista. Lapsena pääsin leikkimään piilosta kummisetäni kanssa mummilassa. Hän löysi minut usein piilostani nopeasti mutta esitti etsivänsä edelleen, koska minulle tuli siitä hyvä mieli. Luulin olevani maailman paras piiloutuja.
Joidenkin mielestä jouluihmiset ovat ehkä jopa lapsellisia. Miksi joulua ei saisi alkaa odottamaan vaikka lokakuussa? Jos se tuo hyvän mielen, sitä ei tulisi rajoittaa.
Suosittelen jokaista vetämään tonttulakin päähän ja kuuntelemaan joululauluja lämpimän kaakaon äärellä. Kaiken kiireen keskellä on hyvä rauhoittua hetkeksi ja arvostaa elämässä olevia asioita. Se juuri tekee joulusta niin taianomaisen. Ihmiset pysähtyvät ajattelemaan samalla, kun maahan leijuu hitaasti valkoisia, kauniita lumihiutaleita. Toivottavasti tänä vuonna maa peittyy lumella ja valaisee maata. Mukavaa joulun odotusta jokaiselle! Muistakaa, että tontut ovat jo liikenteessä.

Katariina Välimäki