Kuule, istuta vielä se omenapuu.
Säe alkoi soida päässäni jo aiemmin syksyllä, mutta pysäytti todella kuuntelemaan vasta muutama viikko sitten.
Ihan täällä meilläkin on nuoria, jotka kokevat ahdistusta maailman tulevaisuuden vuoksi.
Miten saisimme heidät uskomaan huomiseen? Ainakin heidät.
Juice Leskisen hieno Myrkytyksen oireet -kappale ilmestyi 1980-luvun alussa. Silloin ydinsota tuntui mahdolliselta, jopa todennäköiseltä. Kylmän sodan osapuolet saattoivat painaa napista ydinkärjet liikkeelle koska tahansa.
Jopa alakouluikäisiä kiersi naapureissa esimerkiksi Ydinaseeton Pohjola -listojen kanssa allekirjoituksia keräämässä. Muistan ehkä kolmas-neljäsluokkalaisena kaverin kanssa pohtineeni miten pommit satavat ja palamme kuoliaaksi. Olimme nähneet kuvia Hiroshimasta.
Tuntuu kuin Myrkytyksen oireet olisi kirjoitettu tänään: Tässä seison nyt lailla miljoonan nuoren katkeran . Ydinsodan on hädän kärjessä korvannut ilmastonmuutos ja ympäristöongelmat.
Juicen sanat ilmentävät ikiaikaista huolta tulevasta ja varoittavat meitä profeetan äänen kaappaajista.
Sanat kuvaavat myös suhtautumistapojamme ihmiskunnan ongelmiin.
Joku näkee kappaleen varmasti jonakin meeminä. Että pilkataanpas hyväuskoisia – nauretaan niille että ruahahhahhaa, siinäs tuudittelette itsenne olemaan rauhallisia ja muka rakastamaan, vaikka huomenna maailma kuolee (ydin)sotaan/ydinpommiin/saasteisiin/mitänäitänytonkaan.
Niin kuin hyväuskoisuus olisi pahin synti ja epäluuloisuus muita ihmisiä ja maailmaa kohtaan ansio.
Joku saattaa kuulla Juicen kehottavan meitä sittenkin suhtautumaan tyyneydellä vääjäämättömään tuhoon. Kuin syksy talven tuloon – se mitään ei turhaan tee, elää vain kunnes aurinko kuolee .
Tai ehkä koko kappale on vertauskuva ihmisen elämästä ja muistutus elämän kiertokulusta – Olen orpo, lapsi vainajan, lapsi maailman .
Vai lohduttaako laulun kertoja meitä – että sentään tänään rakastetaan ja rakas vierellä helpottaa tuskaa, kun liekit jo nuolee .
Tai ehkä hän nimenomaan kannustaa elämään. Rakastetaan ja istutetaan omenapuu – eletään, tehdään, rakennetaan tulevaa yhdessä, eikä vain odoteta maailman loppua ja kuolemaa. Hedelmiä ei voi syödä, jos ei istuta puita.
Miten sinä tulkitset maailmaa nuorillemme?
Kati Uusitalo