Kerran kävin Tanskassa kirpputorilla, jonka nimi oli Kirppu, eikä suomenkielinen nimi ollut sattumaa. Paikan omistajat olivat ihastuneet suomalaisiin hallikirppiksiin ja halunneet tuoda Tanskaan vastaavanlaisen konseptin, jossa pöydän voi vuokrata käytettyjen asioiden myymistä varten.
Hinnat olivat juuri sopivasti kirpunkokoisia ja merkitty selkeästi. Kirppu tuntui hyvällä tavalla vanhanaikaiselta, sillä olen huomannut, että kirpputorit ovat uudelleensyntyneet ilmastohuolen lisääntyessä, mikä näkyy harmikseni käytettyjen vaatteiden hinnoissa.
Täällä Tukholmassa kirpputorit ovat niin muodikkaita, että tiukempien koronarajoitusten aikaan joillekin kirpputoreille piti jonottaa jo ennen sen avaamisaikaa, joitakin katuja voisi kutsua kirpputorikaduiksi ja erään vintage-vaateketjun logon tunnistavat kaikki, jotka tuntevat nuorten pukeutumistrendejä. Siellä käytetyistä vaatteista saa pulittaa toisinaan tähtitieteellisiä summia.
KIRPPUTORIEN historiaan liittyy eräänlainen valuminen, kun vaatteet ja esineet ovat siirtyneet ylemmiltä sosiaalisilta luokilta köyhemmille. Kun asiaa on käytetty useamman kerran, hinta on pudonnut.
Ilmastotietoisuus ei kuitenkaan liity sosiaaliseen luokkaan samalla tavalla kuin varallisuus. Pohjoismaissa kirpparilla ei käydä pelkästään halpojen vaatteiden vuoksi vaan myös etsimässä ekologisempaa vaihtoehtoa uustuotannolle. Ympäristöajattelu ei ole uusi ilmiö, mutta se on nähdäkseni valtavirtaistunut viime vuosina.
KIRPPIKSET ovat erikoistuneet ja ketjuuntuneet. Ne ovat siirtyneet laitakaupunkien halleista keskustoihin ja sosiaaliseen mediaan. Suurkaupunkien keskustoihin on tullut pieniä vaatekirpputoreja, jotka yrittävät henkiä laatua ja nuorekkuutta. Koska keskustojen liiketilat ovat yleensä pienet, kirppis karsii vaatteita ja keskittyy tietynlaisiin, tiettyihin merkkeihin tai tyyleihin.
Tukholman kämppikseni käy kirpparilla verkossa. Keväällä hän myi shakkilaudan ja joogamaton, osti käytetyn repun, haki sen ja vei sen suutarille korjaukseen työmatkan aikana – tehden kaupat kännykällään metrossa.
Pikamuodin sykli on niin nopea, etteivät kirppikset voi pysyä sen kintereillä, ja hinta naurettavan matala. Ehkä kirppikset voisivat kilpailla juuri kestävyydessä. Entä jos kirpputori olisi takuu laadusta, kun pikamuodin maailmassa uusi paita voi kutistua heti ensimmäisen pesun jälkeen tai revetä saumoista, kun heilauttaa käsiään? Joku on koekäyttänyt vaatteen kirpparikävijän puolesta ja todennut, että se kestää.
Kristallipallostani näen, että tulevaisuuden kirppiksellä ei myydä rikkinäisiä eikä läpeensä kuluneita vaatteita. Sen sijaan kirpputorilla on ompelimo, joka pystyy räätälöimään vaatteista istuvia, ja pesula, joka tuntee vaatteiden materiaalit ja osaa huoltaa vaatteita oikein. Maine on niin hyvä, että kirpputorilta voisi tehdä vaikka ainutlaatuisia joululahjaostoksia ilman, että täytyy miettiä vastaanottajan mahdollisia ennakkoluuloja kirppiksiä kohtaan.
Emilia Voltti