KOLUMNI Ei mitään tekemistä, kuusi kirjainta

0

Joskus elämä pakottaa pysähtymään ja suorastaan hautaa sohvan nurkkaan tai sängyn pohjalle. Kun ei pysty eikä saa tehdä mitään järkevää ja tuottoisaa, alkaa aika tuntua hyvin nopeasti hyvin pitkältä. Siitäkin huolimatta, että hiukan aikaisemmin on saattanut haaveilla hetkestä, kun ei tarvitsisi tehdä mitään ja saisi vain olla.
Hieman saman fiiliksen olen aina saanut joulun välipäivinä, vuorokausina joulun ja uudenvuoden välissä. Vaikka näille päiville on sattunut myös työtä ja tekemistä, varsinkin lapsuudessa en ole koskaan kyseisen ajanjakson aikana pysynyt perillä siitä, kuinka mones päivä oikeastaan on. Unirytmi on kääntynyt päälaelleen ja päivät ovat tuntuneet seesteisiltä, jopa pysähtyneiltä. Joululahjojen ihailun lisäksi on pitänyt keksiä jotakin tekemistä, ettei uudenvuoden odottaminen käy liian pitkäksi.

TÄNÄ VUONNA nuo kaksi ajanjaksoa, pakotettu pysähtyminen ja joulun välipäivät, sattuivat osumaan omassa kalenterissani samalle ajanjaksolle. Ennen välipäiviä olin jo neulonut sormenpääni rikki ja lukenut silmäni ristiin, joten vakioajanvietteiden tilalle piti keksiä jotain muuta. Mieleen palasivat vanhat hyvät ajat, lapsuuden pysähtyneet joulun jälkeiset päivät. Tosin tänä jouluna paketeista ei paljastunut leluja eli tekemistä piti keksiä kahta kovemmin. Lisäsin kauppalistaan toiveikkaana ristikkolehden, jollaisen muistin saaneeni viime jouluna pukinkontista ja jopa täyttäneeni siitä muutaman aukeaman onnistuneesti.
Lehtiä tuli kotiinpäin kaksin kappalein ja niiden kansiin oli isoin kirjaimin painettu sana “helppo” eri taivutusmuodoissa. Kannen antaman ensivaikutelma ei ainakaan ensimmäisten ristikkojen perusteella pitänyt paikkansa. “Puukengät” ei esimerkiksi millään mahdu neljään ruutuun, vaan epämääräiset sisäkkäiset rinkulat olivatkin “idut”. Siinä missä Selänne ja kaimat on “Teemut”, en millään keksinyt Juhanin ja Villen yhteistä sukunimeä.
Perinteisten ristikkojen lisäksi täytin tylsät hetket kryptoja. Huomasin pian sanavarastoni kasvavan (mitä ihmettä ovat vislat?), pyyhekumin pienenevän (apina olikin apila) ja ajan kuluvan ihan rattoisasti. Lukuun ottamatta sitä hetkeä, kun joku tulee neuvomaan selän takaa.
Kysyn sitten jos tarvitsen apua, kiitos vain. Mutta keksiikö joku, että mikä sana loppuu “erva”, edessä kolme kirjainta, ei samoja?

UUSI VUOSI tuli, oli ja meni, samoin kalenteriin merkitty kaikki-seis. Arki on taas alkanut, tekemisestä ei ole enää puutetta, eikä ajalle tarvitse keksimällä keksiä käyttöä vaan tehtävälista täyttyy kuin itsestään.
Huomaan kuitenkin jo ensimmäisen maanantain jälkeen kaipaavani aamun aloittavaa aivopähkinää, sillä juuri sellaisen sanaristikko muodossa tai toisessa tarjoaa. Ehkäpä lisään ristikkolehden seuraavaankin kauppalistaan.

Oona Tepponen

P.S. Keksitkö, mitä sanaa otsikossa haetaan?

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here