K niin kuin korona. A niin kuin..?
Viiden pisteen vihje: Juontaa juurensa ainakin 15 vuoden päähän.
Kolmen pisteen vihje: Kiinnosti alle puolta kansasta.
Yhden pisteen vihje: Käytiin viime sunnuntaina.
Oikea vastaus on tietenkin aluevaalit, joiden lopputulema oli loimaalaisittain mairitteleva läpi menneiden ehdokkaiden määrässä mitattuna. Äänestysprosentti sen sijaan jäi 47,5:een.
Törmäsin jossain yhteydessä lausuntoon, jonka mukaan media lietsoi alhaista äänestysprosenttia. Jos otsikossa seisoo, että aluevaalit eivät kiinnosta ketään, niin eihän se äänestyskutkutusta herätä. Kiersin itsekin jututtamassa loimaalaisia joulun välipäivinä. Upouudet vaalit tuntuivat kiinnostavan harvoja, enkä jättänyt sitä mainitsematta jutussa.
Toinen näkemys alhaisesta äänestysprosentista oli alussa mainittu K. Pandemian vuoksi puolueet eivät päässeet turuille ja toreille synnyttämään pöhinää demokraattisen vaikutusmahdollisuuden ympärille.
Vaalien uutuus on sekin oma lukunsa.
Huomattava joukko äänensä käyttämättä jättäneistä yhtynee kuitenkin toteamukseen, jonka kuulin vaaligallupia tehdessäni. ”Vaalit eivät kiinnosta, politiikka ei ole minun juttuni.”
Ei ole ihme, jos politiikka tuntuu pelleilyltä tai kaukaiselta. Hallituksen sopua on tälläkin vaalikaudella koeteltu, ja valtiovallan ohjailu on ollut rauhan ajassa ennen kuulumattoman näkyvää.
Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että politiikan tulisi kiinnostaa sen itsensä vuoksi. On huolestuttavaa, että meillä on hiljainen enemmistö, jota ei kiinnosta yhteisten asioiden tola ja yhteiskunnallinen osallisuus. Jos ihminen ei itse käytä hänelle tarjottua vaikuttamisen paikkaa, joku muu kyllä tarttuu mahdollisuuteen.
Osallisuus ei edellytä, että osaa asemoida itsensä vasemmisto–oikeisto-akselille tai konservatiiviseksi taikka liberaaliksi. Yhteiskunnallisesti aktiiviset nuoret tuntuvat eritoten löytävän perinteisten puolueiden sijaan paremmat vaikuttamismahdollisuudet järjestökentältä. Sama se, kunhan tietää, miten voi vaikuttaa.
Tavallinen kansalainen voi vaikuttaa monin keinoin koskematta politiikkaan pitkällä tikullakaan. Toivottavasti äänestämättä jättäneet tunnistavat mahdollisuutensa. Loimaalla on järjestetty esimerkiksi osallistavaa budjetointia.
Tämän päivän hienous ja kirous on netissä vaikuttaminen. Totuus ei löydy kaurapuurosta, vaan puskaradiosta ja googlesta. Ja onhan se viihdyttävämpää selata päättömästi nettiä kuin lukea puolueiden vaaliohjelmia tai sairaanhoitopiirin talousarviota.
Mitä tulee viihteeseen, perimmiltään päätöksenteko on enemmän tai vähemmän teatteria vallankäytön ympärillä. Eduskunnan kyselytunti soljuu farssin ja tragedian välimaastossa.
Tv-viihteeksi politiikan valjasti Yle. Areenasta löytyvä Politiikka-Suomi on katsomisen arvoinen dokumenttisarja, jonka parissa itsekin viihdyin vaivatta kymmenen tunnin verran. Matti Mikkolan säveltämä, merkillisellä tavalla suomalaisuuden syvimpiä tuntoja kutkutteleva tunnusmusiikki saattelee katsojan politiikan lähihistorian oppikouluun, jossa ilmiöiden taustat aukeavat muillekin kuin aikalaisille.
Kuka tahansa voi vastustaa politiikkaa, yhteiskuntaa ja sen perinteistä järjestystä, mutta silloin on syytä tietää, mitä vastustaa ja miksi, jottei tule yllätetyksi housut kintuissa.
Katriina Reijonen