Jälleen alkoi uusi vuosi. Jollain on morkkis jouluruoasta, joku haluaa näyttää paremmalta ja joku paeta viime vuotta. Siispä uusi vuosi tarkoittaakin monille uutta mahdollisuutta, uusia suunnitelmia ja tavoitteita. “Uusi vuosi, uusi minä” on kuitenkin usein täyttä valetta.
Yhteiskunnassamme sekoittuvat erilaiset kulttuurit. Suomessa elää eri uskontoihin kuuluvia, eri kieliä puhuvia, eri kotimaista tulevia ja muihin lokeroihin kuuluvia ihmisiä. Vallitsevan kulttuurin muodostavat muutkin asiat, kuten dieettikulttuuri, joka näkyy arjessa vahvasti koko ajan. Kulttuurin aiheuttamia altistuksia on vaikeaa välttää, ja niistä tulee usein melkein normeja, kuten dieettitrendeistäkin huomaa.
Dieettikulttuuri tarkoittaa sitä, että ihmiset kokevat todella usein tarvetta olla jollakin dieetillä tai laihduttaa. Esimerkkeinä tästä toimivat puheet joulukinkun sulatuksesta, uuden vuoden dieettitrendit ja muiden syömisten kommentointi. Tämä on kuitenkin kiinnittynyt jokapäiväiseen elämään jo niin vahvasti, että syömishäiriöt ja epäterve ruokasuhde ovat yleistyneet. Tavoite ja normi pitäisikin olla joustavaan ja rentoon ruokasuhteeseen pyrkiminen tietyn painolukeman ja dieetin sijaan.
Toinen trendi, joka vaikuttaa vahvasti kulttuuriimme on miltei pakonomainen treenaaminen. Tammikuussa lupaillaan urheilla joka päivä ja salit täyttyvät. Sen voisi luulla olevan tervettä, mutta usein urheilu voi syödä energiaa mielenterveyden hoitamisesta ja jopa pahentaa omia ongelmia.
Onkin erittäin tärkeää kysyä itseltään, treenaako ilosta vai pakonomaisen tarpeen takia esimerkiksi muokata kehoaan. Urheilun ja terveyden silti katsotaan kävelevän usein käsi kädessä, minkä takia omien motiivien kyseenalaistaminen nousee suureen rooliin.
Jos nämä asiat ovat arjessa kunnossa ja suhde niihin on niin sanotusti normaali, voi silti altistua muihin vielä vahvemmin suomalaisuuteen kiinnittyneisiin tapoihin. Täällä ihaillaan kiirettä, töiden tekemistä ja vapaa-ajan käyttöä tehokkaasti. Mitä enemmän tekee, tienaa ja stressaa, sitä parempi ihminen on. Eikö kaikkien kannalta parempi vaihtoehto kuitenkin olisi hyvinvoinnin ja ihmisten onnellisuuden ihailu täyden kalenterin sijaan?
Onko tänä vuonna siis pakko mennä saman muotin mukaisesti, vai voisiko tehdä vain niitä asioita, joista oikeasti pitää? Ei uutta dieettiä, treeniohjelmia tai turhaa stressiä, vaan ajanviettoa läheisten kanssa, omaan mielenterveyteen keskittymistä, itsensä hyväksymistä, mieluisia harrastuksia ja kaikkien ruokarauhaan panostamista.
Näin ajatellen ”uusi vuosi, uusi minä” voikin siis olla hyvä vaihtoehto.
Mona Lehto