Aluevaalit on nyt pidetty. On aika palata kaunopuheiden keskeltä karuun ja desinfiointiaineen hajuiseen arkeen, jota eletään ikävien realiteettien rajoissa. Mainokset hymyilevistä kasvoista on kerätty pois teiden varsilta. Mitä niissä mainoksissa luvattiinkaan?
Ainakin näitä: Oikeudenmukaisuus. Tasa-arvo. Vapaus. Ihmisoikeudet. Vastuullisuus. Syrjimättömyys.
Kaikki nämä sanat ovat lähtökohtaisesti niin positiivisen arvolatautuneita, ettei kukaan voi väittää vastaan. Kun vaalimainokseen pitää saada pieneen tilaan mahdollisimman paljon kaikkea kivaa, voi tiivistää asiat vaikka ihmisarvoon ja yhdenvertaisuuteen.
Ja nehän ovat hyviä asioita, kuka sitä kiistämään. Nyt ne pitäisi vielä saada käytäntöön.
Mitä esimerkiksi tarkoittaa vastuullisuus, jota hoetaan yhdessä sun toisessa mainoskampanjassa?
Kun kurkkaa esimerkiksi vastuullisuutta julistavan kotimaisen lihantuottajan nettisivuille, vastuullisuus-sanan takaa löytyvät esimerkiksi ekologisemmat pakkaukset. Hiphei, muovihan tässä oli se juttu. Eläinten hyvinvointi mainitaan vain ohimennen.
Kuntosali, jolla käyn, puolestaan kuuluttaa: ”Yhdessä voimme kantaa vastuun [korona]tilanteesta.” Minusta muotoilu kuulostaa siltä, että kannamme vastuuta jostain teosta, virheestä. Mikä se teko tai virhe on? Se, että olemme tulleet kuntosalille?
Vastuupuhe onkin kuulunut tiiviisti koronakriisin hoitoon. Ohjeen ”toimitaan vastuullisesti” voisi muotoilla myös esimerkiksi muotoon ”noudatetaan viranomaisten ohjeita”.
Yksi aluevaaliehdokkaiden lempisanoja oli saavutettavuus. Vaikutti kuitenkin siltä, että sana ymmärrettiin eri tavoin eri paikoissa ja sekoitettiin usein myös saatavuuteen. Isommissa kaupungeissa saavutettavuudesta puhuttiin esteettömyyden synonyymina, ikään kuin hankala pääsy paikkoihin olisi vammaisten ja apuvälineitä tarvitsevien suurin piina terveydenhuollossa.
Kaikkein eniten tunteita herättää sana tasa-arvo, ihan jo sen mainitseminen. Kannatatko sinä tasa-arvoa? Kuka ei kannata? Kaikki kannattavat tasa-arvoa; tasa-arvo vain merkitsee eri ihmisille eri asioita. Esimerkiksi Timo Soini letkautti joskus hassunhauskasti vaalitentissä, että en minä ole feministi, olen tasa-arvon kannattaja. Samaan aikaan hän kuitenkin halusi hankaloittaa naisten pääsyä tarpeellisten terveydenhoitopalveluiden piiriin ja piti tärkeämpänä puolueensa kannatusta kuin puuttumista puolueen jäsenten vihamielisiin nettikirjoituksiin.
Toisaalta kirjailija Chimamanda Ngozi Adichie kirjoittaa pamfletissaan Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä, että, no, meidän kaikkien pitäisi olla feministejä, koska feminismi merkitsee tasa-arvoa ja tasa-arvohan on tosi jees juttu. Kaikki ovat yhtä arvokkaita sukupuolesta riippumatta, hän kirjoittaa. Joo, kyllä, näinhän se on.
Nyökyttelyä. Kyllä, lisää tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta terveydenhuoltoon. Kysymys kuuluu, millaista ja miten.
Mira Kreivilä