Hermokerros suksien pohjassa takasi mielenrauhan Huovinretkellä

0
Perinteiselle tyylille uskolliset isä Olli Saarinen ja poika Villiam Saarinen aikoivat sivakoida täyden kierroksen. Ennen starttia vedettiin vielä yksi hermokierros voidetta suksien pohjiin.

LOIMAA/VIRTTAA Kahden vuoden tauon jälkeen järjestetty Huovinretken laturetki sai ihmiset sunnuntaina sankoin joukoin liikkeelle. Yhdistyksen puheenjohtaja Markus Salo kertoi osallistujia olevan yleensä noin tuhatkunta, ja aamuinen ilmoittautujavirta lupailikin selvästi vilkasta osanottajamäärää. Hiihtomatkat olivat viiden ja 35 kilometrin välillä. Salon mukaan noin puolet menee koko kierroksen.

Matkan varrella sivakoijille oli luvassa mehutankkausta ja maalissa pullaa. Myös saunat olivat lämpiminä Virttaan ja Vampulan lähtöpaikoilla.

YPÄJÄLÄINEN Jukka Laaksonen oli lähtenyt laturetkelle ihan tosimielellä, sillä hänen oli aikomus kiertää pisin kierros kahdesti. Hän tuumasikin Finlandia-hiihtojen maksimimatkan eli 65 kilometrin olevan hänelle hiukan lyhyt.

– Täällä pääsee sentään hiihtämään matkaa, hän velmuili ja arveli aikaa kuluvan maksimissaan viisi tuntia.

Talven aikana Laaksosen hiihtomittariin oli kertynyt jo hyvät pohjat, sillä takana oli vajaa 1200 kilometriä.

Vaikka Ypäjälläkin ovat olosuhteet olleet kuluneena kautena hyvät, laturetken mielekkyys piilee hänen mukaansa reitin pituudessa ja hyvin organisoidussa tapahtumassa.

Laaksosen kanssa samaa mieltä oli maskulainen Tuovi Päiviö .

– On tosi hienoa, että täällä etelässäkin pääsee hiihtämään pidempiä matkoja, hän pohti.

Reittinsä pituudesta hän ei ollut lähtöhetkellä vielä aivan varma, mutta sää kuitenkin näytti lupaavalta kiertää vaikka pisimmän kautta.

VIRTTAAN Eräveikkojen majalta matkaan startannut, turkulainen Antero Paananen kertoi laturetken parasta antia olevan liikunnan tuoma ilo ja luonnonkauneus.

– Tämähän vetää vertoja ihan Lapin maisemille, hän ylisti ja kehui samalla pientä pakkaskeliä, joka oli paras mahdollinen hänen mielestään.

Jo parin vuoden ajan hän kertoi luottaneensa suksivalinnoissaan karvapohjaisiin niiden helppouden vuoksi.

– Ne eivät tarvitse kuin hiukan luistoa pohjiin.

VIIMEISIÄ hermokierroksia suksiensa pohjiin vetelemässä ollut, Turusta aamulla matkaan lähtenyt Olli Saarinen ja hänen poikansa Villiam puolestaan kertoivat olevansa vannoutuneita voitelijoita, ja tyyli onkin sen vuoksi poikkeuksetta perinteinen.

Pohjakuntoa he kertoivat hankkineensa kotiladuilla, ja kilometrejä oli kertynyt jo noin 700. Vuonna -67 ensimmäistä kertaa laturetkelle osallistunut Olli Saarinen kehui tulevansa aina uudelleen paitsi upean maaston myös hyvin järjestetyn tapahtuman vuoksi.

– Täällä on hyvä talkoohenki, jollaista ei oikein kaupungissa näe. Tänäänkin ovat naiset alkaneet paistaa pullia jo aamuviideltä.

35 kilometrin matkan isä ja poika arvelivat taittuvan kolmessa tunnissa. Tosin isä-Saarisella oli pelko, että hän joutuu jossain vaiheessa hieman oikomaan.

– Nykyään poika on nopeampi, ja se vähän harmittaa, hän naureskeli.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän