KOLUMNI Liian suuret saappaat

0

Kymmenen vuotta sitten Suomen musiikkikentällä tapahtui jotain, joka sai osakseen valtavan määrän huomiota. Tuli biisi. Se soi kaikkialla. Se soi päässäkin. Se oli kamala, ja se oli tarttuva, hauska, laulettava. Kaikilla oli siitä mielipide.

Kappale oli tietenkin Robinin Frontside Ollie . Kohderyhmästä ja musaprojektin laadusta kertoi jotain se, että ekaa albumia jaettiin lasten heseaterian kylkiäisenä.

Kaverillani oli se levy. Kuuntelimme sitä lukion lukulomalla yksillä etkoilla juodessamme pahaa esanssisiideriä ja laittaessamme huulikiiltoa. Vähän naureskeltiin.

Minulle jäi mieleen yksi kappale. Siinä poika viettää kesälomaa ja pohdiskelee lapsuuden päättymistä ja aikuisuuden mukanaan tuomia vastuita. Kappaleessa lauletaan: ”Liian suuret saappaat / en niihin tahtoisi astuu / liian suuret saappaat / saa jalat kastuu.”

Robin tosin tuli vedetyksi aikuisten rumaan maailmaan heti sinkun julkaisemisen jälkeen. Häntä ja hänen fanejaan pilkattiin kovin sanoin netissä. Vielä äänenmurrosta läpi käymätön poika oli monien mielestä homo tai neiti, mahdollisesti kumpaakin. Robin oli tällöin 13-vuotias, fanit vähän nuorempia. Pilkkaajat taas olivat aikuisia.

Katsoin samana keväänä haastattelupätkän, jossa Robin kuljetti toimittajaa Turussa ja esitteli suosikkipaikkojaan. Hän muun muassa kertoi, mistä kahvilasta saa hyvää kaakaota. Kai huonompiakin esikuvia voisi lapsilla olla?

MUTTA EIKÖS nuorten kiinnostuksenkohteita ja mieltymyksiä ole tapanakin vähätellä? Koska kaikki on pinnallista ja teennäistä. Ja nuoret niin keskenkasvuisia. Syytäkin naureskella ja ylenkatsoa, ehkä vähän kiusoitella ja pikkuisen kiusatakin. Kirjoitella nettiin vähän törkyä ja todistaa sillä oma paremmuus.

Ovathan nuoret joskus tosi noloja. Vaikeaa vaan olla olematta nolo, kun vielä etsii itseään. Löytääkseen pitää etsiä, kokeilla.

On aina järkyttävää kuulla tarinoita nuorista, jotka on sysätty aikuisten maailmaan liian varhain. Moni toivoo, että voisi elää nuoruuttaan uudestaan niin, että tietäisi sen, minkä nyt tietää. Surullisen moni katuu lapsuudessa tekemiään ja etenkin tekemättä jättämiään asioita kuin olisi pitänyt olla parempaa tietoa.

Aikuisten ei ainakaan tarvitsisi tehdä nuorten kehitysvaiheesta yhtään vaikeampaa. Omissa kiinnostuksenkohteissa ja oman paikan etsimisessä on kyse suuremmastakin, ei itse asiassa mistään sen vähäisemmästä kuin omasta minuudesta.

Jossain vaiheessa katsoessaan takaisin teini-ikään ihminen kokee valtavaa häpeää. Miten kesken sitä olikaan! Vuosien kuluessa häpeän tilalle tulee lempeys. Miten kesken sitä olikaan!

PARAS ja surullisin esimerkki liian suuriin saappaisiin asetetusta nuoresta on venäläinen taitoluistelija Kamila Valijeva, joka joutui kohun keskelle ja itki lohduttomasti vapaaohjelmansa epäonnistuttua.

Toivottavasti hänkin ehtii olympialaisten jälkeen riisumaan luistimensa. Ennen aikuisten saappaisiin astumista täytyy saada olla lapsi.

Mira Kreivilä

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän