LOIMAAN SEUTU Novidan Loimaan ammattiopiston Turuntien yksikön lähihoitajakoulutukseen oli viime vuonna noin sata hakijaa, joista 88 otti paikan vastaan. Koulutuspäällikkö Timo Kulmala kertoo, että jokainen hakija haastatellaan erikseen ja heidän soveltuvuutensa alalle arvioidaan. Noin 90 prosenttia tulee valituksi. Peruskoulusta suoraan tulevien lisäksi alalle halutaan houkutella ammatinvaihtajia.
– Alalla on huutava pula työntekijöistä, eikä pelkästään peruskoulusta tulevat riitä millään kattamaan sitä, Kulmala perustelee ja sanoo ilmiön olevan valtakunnallinen.
Vuoteen 2030 mennessä lähihoitajista eläköityy kolmannes eli lähes 19 000. Lisäksi reilun vuoden päästä hoitajamitoitus nousee 0,7:ään, joka tarkoittaa määrällisesti 5 000 hoitajan tarvetta. Painetta kasvattaa vielä entistä suuremmaksi käyvä ikääntyvien ikäluokka ja syntyvyyden vähentyminen.
– Näiden kaikkien summa tarkoittaa suurta vajetta.
Alanvaihtajille kouluttautuminen on pyritty tekemään mahdollisimman joustavaksi ja heidän tarpeitaan kuunnellen. Lähihoitajaksi pystyy opiskelemaan esimerkiksi oman työn ohella iltaisin, ja yhtenä vaihtoehtona on oppisopimus. Lisäksi Kulmala toteaa, että hoitajat aloittavat usein työt jo heti ensimmäisen vuoden jälkeen.
LÄHIHOITAJAKSI oppisopimuksella Novidan Loimaan yksikössä opiskeleva, 55-vuotias kaarinalainen Tiina Urpinen sanoo alun perin miettineensä, onko hän liian vanha vaihtamaan alaa.
– Kun sitten mies kannusti hakemaan koulutukseen, rohkaistuin laittamaan paperit sisään, kampaajana 37 vuotta toiminut ja lähes koko ajan yrittäjänä ollut Urpinen taustoittaa.
Kun prosessi lähti käyntiin, se olikin sitten menoa.
– Kun laitoin keskiviikkona hakemuksen, sain torstaina soiton, että ehdinkö etähaastatteluun illalla. Perjantaina minulla oli jo opiskelupaikka.
Ja ennen kuin Urpinen oli ehtinyt opiskella päivääkään, oli jo oppisopimuspaikkakin lyöty lukkoon entisen asiakkaan kautta. Se löytyi Turusta yksityisen puolen muistiyksiköstä.
Entinen yrittäjä toteaa, ettei päätöstä ole tarvinnut katua kuin ehkä tenttipäivinä.
– Alku oli aika hankalaa, ja jouduin opettelemaan jopa kertotaulun uudelleen, hän nauraa.
Nyt hän sanoo opiskelun sujuvan jo omalla painollaan, ja rytmi on löytynyt lukemisen ja tekemisen välille.
JOULUKUUSSA opinnot aloittanut Elina Valtanen valmistui lukion jälkeen kosmetologiksi mutta on vuodesta 2004 lähtien ajanut linja-autoa perheyrityksessä. Kun korona vei ajohommat lähes tyystin, hän rupesi pohtimaan vaihtoehtoja.
– Mietin, että mikä minua kiinnostaisi ja missä riittäisi töitä. Olin myös nuorempana miettinyt sairaanhoitajakoulutusta, joten tämä oli siinä mielessä helppo valinta.
Lisäksi iltaopiskelu tuntui Valtasen mielestä sopivalta, sillä samalla hän kykenee hoitamaan omat päivätyönsä. Opinnot hän kokee olleen mielenkiintoisia, vaikka matematiikkaa hänkin oli alun alkaen pelännyt.
– Matematiikka ei ole oma vahvuuteni, ja sitä olen joutunut vähän pänttäämään, hän naurahtaa.
Aivan totaalista alanvaihtoa Valtanen ei kuitenkaan suunnittele, vaan pitää lähihoitajantutkintoa hyvänä vaihtoehtona, jos ajohommia on tulevaisuudessa vähemmän.
VAIKKA molemmat naiset pitävät alaa alipalkattuna, silti siitä löytyy enemmän hyvää kuin huonoa.
– Arvostan todella paljon hoitoalan työntekijöitä, jotka ovat joutuneet hirveän koville koronan aikana, Valtanen lähettää kiitoksensa.
Urpinen puolestaan korostaa, ettei julkisuudesta saatu kuva ole vastannut lainkaan sitä, mitä hän on kokenut muistiyksikössä työskennellessään.
– Meillä juodaan kakkukahvit joka päivä. Lisäksi yksikössä käy kampaaja ja kynnetkin lakataan tarvittaessa. Myös vaatteet ovat aina siistit ja suut pyyhitty.
Pitkän linjan yrittäjänä Urpinen osaa arvostaa myös työyhteisöä ja palkallisia lomia.
– Vaikka palkka ei päätä huimaa, sillä tulee toimeen, hän vielä sanoo ja korostaa, että kaikkea ei voi elämässä mitata rahassa.