Yksinäisyys ja eristäytyneisyys lisäävät riskiä moniin sairauksiin ja ne kasvattavat jopa kuolleisuutta, kertoo väitöstutkimus (Yle 3.2.). Riski ei vähene, vaikka eläisi muuten terveellisesti.
Ihmisiä, jotka eivät ole valinneet yksinäisyyttä itse, on paljon. Osin koronan vuoksi, osin ilmankin.
Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen muistutti myös kolumnissaan Ylellä viime viikolla, että aikamme suurin seurakunta rakentuu yksinäisistä. Heistä, joiden ainoat kontaktit ihmisiin ovat päiväkausiin ehkä vain hoitajia, joille ei luultavasti ole annettu työaikaa kuunnella ja seurustella. Heistä, jotka eivät pääse omin voimin liikkeelle kodistaan, eivätkä ehkä edes avun kanssa.
Samaa asiaa suree myös loimaalainen taiteilija Markku Haanpää (LL 12.2.). Joku meistä ehkä suojaa itsensä kontakteilta, esimerkiksi sosiaalisen työnsä vastapainoksi, mutta moni tosiaan epätoivoisesti katsoo kotinsa tai asuinpaikkansa ikkunasta, että eikö tänäänkään ketään tule ja eikö tänäänkään mitään tapahdu.
Ne meistä, jotka voivat valita ihmisten kohtaamisen tai halutessaan yksinäisyyden, eivät ymmärrä päivien ja viikkojen yksinäisyyden vaikutusta.
Maanantaina vietettävä ystävänpäivä ei ole kaikille ilon, kukkien ja suklaan päivä, valitettavasti.