Kukapa meistä ei toivoisi, että säästyisi onnettomuudelta. Kukapa meistä ei toivoisi, että säästyisi osumasta ensimmäisenä onnettomuuspaikalle.
Aina toivominen ei auta, ja kohdalle sattuu vahinko. Ehkä kotona, ehkä liikenteessä, vapaa-ajalla tai töissä. Ehkä se sattuu itselle, ehkä kaverille tai ihan tuikituntemattomalle.
Jokainen meistä toivoo, että onnettomuuden sattuessa paikalle osuu henkilö, joka liikoja ämpyilemättä tietää mitä tehdä.
Osaa hakea/soittaa apua. Osaa varoittaa muita ja säästää siten kaikkia lisävahingoilta. Osaa antaa ensiapua.
Se tarkoittaa, että jokaisen tulee itsekin osata toimia hätätilanteissa.
Omat tietonsa ja taitotasonsa tulisi tarkistaa säännöllisesti: muistella miten soitetaan hätäpuhelu, miten elvytetään, miten tajuton asetetaan kylkiasentoon… Samalla tulisi käydä läpi esimerkiksi kodin vaaran paikat – miten estää vaikkapa kaatumiset ja liukastumiset niin sisällä kuin ulkona ja tarkistaa myös muun muassa palovaroittimet.
Hyvä vuosittainen etappi tähän tarkistukseen on esimerkiksi 112-päivä. Sitä vietetään perjantainaa 11.2.
Turvallista viikkoa!
P.S. Loimaan seudulta soitetaan satoja kertoja vuodessa hätäkeskukseen jo yksistään peurakolareiden vuoksi (LL 10.2.). Kolareiden määrä on onneksi vähentynyt – muutamat viime vuodet harjoitettu tehometsästys vaikuttaa peurakantaan.