Mielipiteet Loimaan Lehteen toimitus@loimaanlehti.fi

”Kiitos mielenkiinnostasi avoinna olevaa kesätyöpaikkaamme kohtaan. Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun”.

Mikä meni vikaan? Ei välttämättä mikään. Tai toisaalta yhtä hyvin saattoi mennäkin.
Kesätyöhaku käy kuumimmillaan juuri nyt. Kun Loimaankin leveyksillä lunta on aurattavaksi asti, ei tule ajatelleeksi, että parin kuukauden päästä kesätyöpaikat alkavat olla kortilla. Kesätyötä mielivien kannattaakin toimia heti.

Olen muutaman vuoden ajan hoitanut kesätyörekryjä neljällä eri paikkakunnalla. Jokaisessa paikassa on omat erityispiirteensä. Turussa saamme jäätelökioskille vuosittain yli 300 hakemusta. Niin oli myös tänä vuonna. Näistä kesätyöhön voimme valita neljä. Loimaalla vastaavaan työhön hakemuksia tulee vajaa 50, joista valitaan kuusi. Humppilassa hakemuksia tulee hädin tuskin parikymmentä. Valituksi tulee kuusi.

Pienemmästä hakijamäärästä johtuen voisi ajatella, että seutukuntamme nuorella on paremmat mahdollisuudet kesätyöllistyä. Ja niinhän se taitaa olla. Yksittäistä kesätyönhakijaa tämä tieto ei kuitenkaan lohduta, jos useista hakemuksista huolimatta kutsua haastatteluun ei kuulu.

Mikä sitten saattoi mennä vikaan? Jos sait ”kiitos, mutta ei kiitos” -viestin voit onnitella itseäsi. Ylitit ensimmäisen kynnyksen ja ylipäätään hait kesätyötä. Se on tärkein osa työnhakua ja parantaa huomattavasti valituksi tulemisen mahdollisuutta. Seuraavaksi tärkein on hakemuksen sisältö.

Luen vuosittain noin puolen tuhatta kesätyöhakemusta. Jos haastattelisin jokaista hakijaa puolen tunnin ajan, kuluisi siihen täysipäiväisenä työnä puolitoista kuukautta. Niin mukavaa kuin se olisikin, ei se valitettavasti ole mahdollista. Tämän vuoksi on valittava jokaisesta hausta palkattavien määrään nähden enintään kaksinkertainen määrä haastateltavia.

Kaikki eivät siis saa kutsua haastatteluun. Siksi ei ole yhdentekevää mitä hakemukseen kirjoittaa tai jättää kirjoittamatta. Pelkkä ilmoitus kesätyön tarpeesta harvoin riittää. Ja nyt ei saa ymmärtää väärin. Rekrytoija ei odota, että olet seuraava Mika Waltari tai Sofi Oksanen.

Riittää, että kerrot itsestäsi kattavasti ja näet hakemuksen eteen myös hieman vaivaa. Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että jos hakemuksen tekemisessä on kulunut alle vartti, kannattaa ennen lähettämistä miettiä onko tässä nyt varmasti kaikki oleellinen.
Ansioluettelon liittämisestä ei myöskään ole haittaa, vaikka sitä ei olisi erikseen pyydettykään. Netti on pullollaan ohjeita sen laatimiseen. Vaikka sinulla ei vielä olisikaan valtavasti täytettä, on siihen hyvä kirjata ainakin mahdolliset harrastukset, tet-jaksot ja vaikka tulevaisuuden haaveet. Kuvan lisäämisellä ansioluetteloon helpotat haastattelijan elämää.

Päivän kahdeksannen haastattelun jälkeen voi nimittäin olla vaikeaa yhdistää haastateltua hakemukseen ja haastattelumuistiinpanoihin. Silti jos kuvan liittäminen tuntuu ahdistavalta, älä huoli. Haastattelukutsu ei varmasti jää sen takia tulematta.

Hakuprosessin päätavoitteena on kai kesätyön saaminen. Lähes yhtä arvokasta on kuitenkin siitä saatu kokemus. Pelkästään työpaikkailmoitusten etsiminen, hakemuskirjeen laatiminen ja ”ei kiitos” -viestin vastaanottaminen valmistavat sinua tulevaan – mahdollisesta haastatteluun pääsystä puhumattakaan.

Miro Marjamäki