Asemapoliisin talossa asutaan jo viidennessä polvessa

0
Vaikka Antti ja Helmiina Poussa vaalivatkin tarkoin vanhan talon henkeä, eletään heillä myös tavallista lapsiperhearkea Fiinan, 8, ja Hermannin, 10, kanssa. Oman lisänsä palettiin tuovat koirat Aapa ja yhdeksänviikkoinen Gregorius.

Loimaa/Peltoinen

Loimaan viimeiseksi jäänyt asemapoliisi Herman Aho saapui kaupunkiin aikoinaan Helsingistä. Rouvansa Roosan kanssa hän rakennutti hirsitalon, joka valmistui vuonna 1913. Siitä lähtien Tuulentupa on kulkenut suvussa, ja nyt äitinsä puolen sukutalossa asuu Antti Poussa vaimonsa Helmiinan kanssa. Viidettä polvea talossa edustavat pariskunnan lapset, kymmenvuotias Herman ja kahdeksanvuotias Fiina.
Peltoisten alueen vanhimpiin taloihin kuuluva Tuulentupa on suojeltu ulkoapäin. Poussat pitävät suojelua pelkästään hyvänä asiana, sillä heidän mielestään vanhoja rakennuksia tuleekin vaalia.
Kun Antti ja Helmiina muuttivat taloon vuonna 2002, he tekivät siihen laajennuksen.
– Se oli ulkomuodoltaan vähän töpö ja kaipasi toiselle puolelle samanmallisen lisän, Antti selittää ja kertoo talon pinta-alan kasvaneen näin 230 neliöön.
Uuden osan myötä alakertaan tuli pesutilojen lisäksi kodinhoitohuone ja vierashuone. Ylös saatiin vielä kaksi makuuhuonetta.
Remonttia on tehty sen jälkeen aina tarpeen mukaan, ja Antti naurahtaakin sen olevan päättymätön työmaa. Viime kesänä talo sai uuden maalikerroksen.
– Valitsimme maalin värisuunnittelijan kanssa, ja väri vaihtui vihreästä sinipunaiseen, Helmiina kertoo.
Seuraavaksi on tarkoitus ruveta tekemään lisäeristyksiä, ja myös lattia odottaa uudistamista. Haaveena on kaivaa vanhat laudat esiin parketti-, muovi- ja monen muun kerroksen alta.
– Kaikki kerrokset on napuloitu nauloilla todella tiukkaan, joten se on aika iso työ, Antti toteaa.
Yli satavuotiasta taloa lämmitetään sähkön lisäksi kolmen alkuperäisen kakluunin voimin. Antin ja Helmiinan muuttaessa taloon salin kakluuni oli ollut kuitenkin käyttämättä 40 vuotta, eikä se enää vetänyt kunnolla. Vanhoihin takkoihin erikoistunut ammattimies löysi onneksi tukkeen, ja asia tuli sillä korjatuksi.
Vielä parikymmentä vuotta sitten pariskunnan tyylitaju oli melko erilainen kuin tänä päivänä. Helmiina kertookin heidän nykyään pyrkivän pois kaikesta valkoisesta, sillä nyt silmää viehättävät tummemmat sävyt ja elämää nähneet huonekalut.
– Kirpputorien kiertäminen on tosi ihanaa, ja sitä tekisimme enemmänkin, jos vaan olisi aikaa.
Sisustuksen johtoajatuksena heillä on tuoda esiin talon historiaa, ja seinillä onkin paljon Antin taidemaalarivaarin Urho Ahonurhon taideteoksia, jotka kertovat hänen tarinaansa.
– Hän oli seikkailija, joka kiersi Saksaa, Ranskaa, Venäjää ja Amerikkaa. Myös Lappi oli hänelle tärkeä paikka, Antti sanoo.
Tapetit he ovat valinneet sen mukaan, mitkä sointuvat taulujen kanssa yhteen. Salissa ja makuuhuoneessa on englantilaista William Morriksen tapettia ja kamarissa suomalaisen Pihlgren ja Ritolan. Suunnitelmissa on laittaa yläkertaan vielä talon henkeen sopivaa perinnetapettia.

Lue lisää 12.3.2022 lehdestä