Alkuun Bertolt Brechtin tekstiä Brita Polttilan suomennoksena:
”Totisesti, minä elän synkkää aikaa. Mitä aikaa on tämä, jolloin puhe puista on melkein rikos koska siinä vaietaan niin monista rikoksista. Se, joka levollisena ylittää kadun, tuskin enää muistaa ystäviään, jotka ovat hädässä. Minä olisin kernaasti viisas. Vanhoissa kirjoissa kerrotaan mitä on viisaus. Vetäydy maailman taisteluista ja vietä lyhyt aikasi vailla pelkoa. Tule toimeen ilman väkivaltaa. Maksa paha hyvällä, luovu toiveistasi, unohda ne! Totisesti, minä elän synkkää aikaa.”
Nykymaailmassa emme voi olla vain katsomossa ja katsella kuka kentällä voittaa tai häviää, myös katsojat joutuvat olemaan täysillä osallisina tapahtumiin ja joutuvat päättämään omasta asennoitumisestaan pelin kulkuun. Suomalaiskatsojat ovat puolensa täysin yksimielisesti valinneet ja hyvä niin.
Akuutissa tilanteessa ovat aina vaarana erilaiset ylilyönnit, joita sitten jälkeenpäin joudutaan katumaan, siksi on tärkeätä, että annamme vaaleissa valituille päättäjillemme valtuudet hoitaa rauhassa, ilman painostusta, mahdollisimman vähin vaurioin Suomen kannalta tilanteen nykytiedon valossa parhain päin.
Kuten korona-virus osoitti, emme etukäteen ymmärrä kenenkään kvanttisolujen (vai mitä ne nyt taas olivatkaan) käyttäytymistä. Koronaa pystyimme tutkimaan ja löysimme sille vasta-aineita, herra Putinin aivojen biologisesta käyttäytymisestä sattuneesta syystä emme saa varmuutta; siksi rokotettakin tähän hyvin vakavaan sairauteen on vaikea löytää, varsinkin kun potilas ei omaa tilaansa tunnista.
John Lennon oli yhtä oikeudettoman Vietnamin sodan, johon nyt tämän päivän Ukrainan sotakin vähän vertautuu (ei tosin liikaa), yksi niitä aktiivisia vastustajia, jotka yrittivät vaikuttaa rauhan saamiseksi maailmaan. Otsikossa mainittu ja erityisesti ”Imagine” ovat musiikkia, jota soisi kaikilla musiikkikanavilla aktiivisesti soitettavan (ehkä soitetaankin!).
Mutta, joka tapauksessa Mauno Koivistoa mukaellen: ”Emme tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta olettakaamme kuitenkin, että kaikki vielä kääntyy parhain päin”.
Hannes Mikkola
Kojonperä