Valepa Sastamala – Hurrikaani- Loimaa 1-3 (18-25,25-23,22-25,22-25)
Hurrikaani- Loimaa kävi perjantaina Sastamalassa Valepan vieraana. Kotijoukkue Valepa ei ennen iltaa ollut hävinnyt kertaakaan tämän kauden runkosarjassa kotiottelua. Vastaavasti Hurrikaanin edellinen kotitappio on viime marraskuulta, ja sen jälkeen joukkue on päässyt melkoiseen lentoon. Se lähti klassikko- otteluun viiden ottelun voittoputkessa ja osoitti, että sitä ei pidä keväällä aliarvioida. Vierasvoitto Sastamalasta oli kova suoritus Jussi Heinon joukkueelta. Hurrikaanin pelaaminen oli avauserässä jopa ylivoimaista. Se sai hallitsevan Suomen Mestarin näyttämään jopa huonolta.
-Tänään tehtiin sovittuja asioita huolella. Meillä oli suunnitelma, että pyritään välttämään omia helppoja virheitä. Jos ei ole paikkaa hyökätä, toimitetaan pallo vain nöyrästi kaverin puolelle, Luka Marttila paljasti. Marttila oli jälleen kerran joukkueen parhaimmistoa 14 pisteellä. – Oma peli oli tasapainoista, mutta torjuntapelaamisessa oli parantamisen varaa. En saanut oikein torjuntoja, enkä vaimennuksia, nuori mies tukisti itseään. Marttilan pelaaminen oli kuin koko joukkueen pelaaminen pienoiskoossa. Kun tuli paikka, hyökättiin rohkeasti. Vastaavasti huonosta paikasta palloa sijoitettiin fiksusti virheitä välttäen. Ja kehonkieli viesti, että itseluottamus on tuonut myös Marttilan pelaamiseen rauhallisuutta ja iloisuutta. Tällä hetkellä koko joukkueen selkäytimeen on iskostunut Heinon ajama pelitapa. Hurrikaani on viime peleissä ollut vastustajaansa tehokkaampi jatkopalloissa, ja perjantainakin se teki jatkopallotilanteissa ainoastaan fiksuja ratkaisuja.
Kun Santeri Välimaa ruokki joukkueen hyökkäysarsenaalia melko tasapuolisesti, Valepa puolestaan luotti ainoastaan laitureihinsa. Sakari Mäkinen oli kotijoukkueesta ainoa pelaaja, jota Hurrikaani ei saanut kuriin. Sen sijaan keskipelaajien tontilla tuli iso ero. Miro Leinonen ja Mikko Suomalainen onnistuivat hyökkäyssuunnassa hyvin, mutta Sebastian Röslerin ja etenkin Severi Savonsalmen pelaamista ei hyvällä tahdollakaan voinut kehua.
Kun runkosarja on loppusuoralla ja Hurrikaani taitelee tiukasti viidennestä sijasta Raision Loimun kanssa, näyttää joukkueen pelaaminen olevan kuosissa. Se arka ja ujo alkukauden Hurrikaanijoukkue on poissa ja tilalle on ilmestynyt itsevarma ja voittoisa Hurrikaani. Tällä hetkellä joukkueen pelitapa on iskostunut jokaisen pelaajan selkärankaan, mikä näkyy positiivisina asioina kentällä. Kilpailu peliajasta on kasvanut, sillä Miro Leinonen on noussut pelaavien keskipelaajien joukkoon, samaten Tapio Toiviainen ei luovu helpolla toisen yleispelaajan roolista. Heinolla ja Inoslav Krnicillä on käytössään leveä vaihtopenkki, josta on pudotuspelien alkaessa hyötyä. Heino pystyy marssittamaan kentälle hyvin erilaisia aloitusseitsikoita vastustajan mukaan. Se, mikä takuulla pysyy, on hakkuri Antti Ropponen. Ropponen rikkoi perjantaina 500 pisteen rajan kuluvalla liigasesongilla ja on tällä hetkellä Mestaruusliigan paras hakkuri, kenties jopa paras pelaaja.
Valtteri Arra