KOLUMNI Loimaa ei ole lintukoto

0
Lukutaito kuljettaa elämässä eteenpäin.

Varsinais-Suomen käräjäoikeus käsitteli viime vuonna 135 tapausta, joissa vähintään yhden vastaajan kotikunta oli Loimaa tai Oripää. Tieto on peräisin Oikeusrekisterikeskuksesta.

Kaikki käräjillä käsitellyt asiat eivät tapahtuneet vastaajien kotikunnissa. Saviseutulaisia kuitenkin syytettiin vakavista rikoksista, joiden päärikosnimikkeitä olivat muun muassa tappo, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, raiskaus, törkeä ryöstö, törkeä huumausainerikos ja kiskonta.

Saviseutu ei siis ole lintukoto eivätkä kaikki saviseutulaiset puhtoisia pulmusia. Toisaalta, emme me varmaan juurikaan eroa rikostilastojen valossa muista paikkakunnista.

RIKOKSET eivät tule enää ihmisten tietoon niin kuin ennen. Tähän sisältyy useita epäkohtia.

Laaja tiedottaminen ja siitä muokattu uutisointi ovat ennaltaehkäisevää toimintaa. Jos valistus oikeasti tehoaisi muihinkin kuin kunnollisiin ihmisiin, Suomessa ei olisi enää vuosikymmeniin ollut rattijuoppoja. Ikävien asioiden uutisointi pitää kansalaiset varpaillaan. Esimerkiksi minä en tarkista palohälyttimien paristoja 112-päivänä vaan silloin, kun olen lukenut uutisen tulipalosta, joka on tapahtunut lähellä.

Toinen merkittävä ongelma on, että jos loimaalaisilla on käsitys, että kaupungissa ei tehdä ikäviä rikoksia, se saattaa nostaa rikosten uhrien kynnystä hakea apua. Ei ole taatusti kiva olla paikkakunnan ainoa raiskattu, törkeästi petetty tai törkeän kavalluksen uhriksi joutunut.

Muistutettakoon tässä yhteydessä myös, että perinteisen uutismedian toimittaja on eri asia kuin iltapäivälehden toimittaja vähän samalla tavalla kuin suomalainen poliisi on toivoakseni erilainen kuin amerikkalainen virkaveljensä. Hienotunteisuutta löytyy hankalissa tapauksissa niin paljon kuin sitä vaaditaan, ei yhtään vähempää.

MISTÄ rikoksista uutisoinnin väheneminen lehdissä sitten alkoi? Loimaalla jäljet johtavat vuosituhannen alkuun, jolloin kaupungista lopetettiin käräjäoikeuden istuntosali. Koska Varsinais-Suomen käräjäoikeuden lehdille lähettämistä juttuluetteloista puuttuvat paikkakuntatiedot – vaikka tiedotusvälineet ovat pyytäneet tähän omituisuuteen korjausta moneen kertaan ja monella tasolla, järjestelmällinen rikosuutisointi luisui Loimaan Lehden ja monen muun pienen lehden resurssien ulottumattomiin. Tilanne saattaa tosin pian hiukan korjaantua.

Rikoksista uutisoimista hankaloittaa myös, että poliisin tiedottaminen muuttui. Tässäkin asiassa jäljet johtavat etääntymiseen. Loimaalla ei ole enää vuosiin ollut omaa nimismiestä ja poliisiaseman johto on vaihtunut tiuhaan.

Ääriniukka ja valikoiva tiedottaminen, jonka yhteydessä paikallisten ihmisten edustaja ei saa kysymyksiinsä vastauksia, kuulostaa itänaapurilta. Enkä tarkoita Forssaa. Sikäläinen poliisi tiedottaa varsin avoimesti.

Pasi Salo
pasi.salo@loimaanlehti.fi